Hyckleri, livets olja

Ibland får vi bevis på att våra medmänniskor inte är ärliga. Innan vi åker på semester kommer vi överens med grannen om att denne ska ta hand om våra blommor och post. Men när vi kommer hem igen har blommorna vissnat. Posten ligger på hallens golv och telefonräkningen har på ett mräkligt sätt skenat iväg. I grannsämjans namn vågar vi inte fråga hur det egentligen blev med vattnandet av blommorna. Att beskylla någon för oärlighet är svårt. Det är inte politiskt korrekt, för man ska värna om sociala relationer.Vi håller förargelsen för oss själva. Ger sken av att det egentligen inte spelade så stor roll. Men samtidigt är vi fast beslutna att nästa gång kommer vi inte att be grannen om hjälp med blommorna och posten. Detta är hyckleri. Men det behövs som man behöver olja i cykelns kedja. 

Många av oss är troende kristna. I gudstjänster stiger man upp när prästen uppmanar att göra så. Man mumlar genom trosbekännelsen: "Vi tror på Gud... himlens och jordens skapare... Vi tror på Jesus Kristus... som blev till som människa genom den heliga Anden, föddes av jungfrun Maria... korsfästes, dog och begravdes, steg ner till dödsriket, uppstod från de döda... step upp till himlen... " 

Innehåller inte bekännelsen rätt märkliga påståenden? T.ex. att Jesus skulle ha avlats genom en ande.

Men skadar det någon att bekännelsen innehåller sådana idéer? Nej. Tvärtom, när man står där och mumlar bekännelsen, känner man samhörighet med andra. Handlar det inte om hyckleri? Jo, men inte sådant som kallas för fariseism, hyckleri som Jesus varnade sina anhängare för.

Människor som har tid att fundera, blir ibland överkänsliga för företeelser som oärlighet och hyckleri. Poeten Nils Ferlin tillhörde dem. Se här: "En skål, I bröder, som vilse vandra, en skål för livet som rullar här. Vi är väl lika så bra som andra ty andra är inte som dom är. Ty andra köper sig etiketter och sätter på sej och tar en ton... "

Vi känner till dessa människor som "sätter på sej och tar en ton". Kanske är det tom. så att vi själva ibland tillhör dem. En annan poet, Boris Pasternak, blev riktigt förtvivlad över hyckleriet. Här är slutet av hans dikt "Hamlet": "Men utstakad är ordningen av handlingar, och riktningen av stigen går inte att ändra. Jag är ensam, allt sänks i fariseismen. Att leva livet är inte som att gå över åkern."

Jag har slagit upp motsvarigheter till "hyckla" på olika språk och har bara stött på betydelseförklaringar med bedömande moraliserande ton. Det är uppenbart att man i olika kulturer vill ta avstånd från hyckleriet. Men går det att bli av med det? Jag tror att det inte går. Hyckleriet upprätthåller skenet av att det sociala samspelet flyter som det skall. I detta spel har var och en av oss sina roller. Att vi sedan inte skäller ut grannen för att denne glömde vattna våra blommor och hämta vår post är, trots allt, inte så allvarligt. 

Låt oss inte hyckla. Hyckleriet är oundvikligt, det är som livets olja. Men om oljan blir för tjock, behöver vi inte använda den. Vi kan och kanske även bör ta avstånd från hyckleriet när det övergår till självförhärligande fariseism. Vi skall varken drunkna i hyckleriet eller tycka att livet är en för bred åker att beträda. 

Sijsy, Nockia... suomi Ruotsissa

-->
-->

Toukokuun kahdestoista on J.V.Snellmanin syntymäpäivä ja suomalaisuuden päivä. Alla oleva teksti on laadittu tuona päivänä kummankin asian kunniaksi.

Niihin muutamiin ruotsin sanoihin, jotka jokainen vähänkin iäkkäämpi suomalainen osaa, kuuluu finnjävel. Toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina ja etenkin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Ruotsiin tuli suomalaisia kymmenintuhansin. Suomalaiset rakensivat hyvinvointia Ruotsissa, kun se ei ollut mahdollista työttömyyden ja talousongelmien piinaamassa Suomessa. Isoon joukkoon mahtui monenlaista väkeä – myös niitä, joiden tekemisillä Ruotsin lehdet säikyttivät lukijoitaan: ”En finne igen.” 

Ruotsalaiset ja suomalaiset ovat muuttuneet: me emme ole enää heidän silmissään suomalaispiruja, kännipäisiä puukkojunkkareita tai muuten vain moukkia. Ruotsissa on hyvä asua suomalaisena, Muumin kotimaasta tulleena ihmisenä. Suomalaisuus on nokiaa ("nockia"), kunnon koulutusta, työn laatua, linuxia, marimekkoa ja tietenkin sisua eli "sijsyä".

Yhdessä kohdin ruotsalaisten hyväksyvä ja myönteinen suhtautuminen suomalaisiin ei kuitenkaan ole ollut ehdotonta, ja se koskee suomen kieltä.

Göteborgin yliopistossa ei voi opiskella suomea, mutta kylläkin esimerkiksi hepreaa ja islantia, vaikka suomella on maassamme vähemmistökielen asema ja vaikka Göteborg on Ruotsin taajimpia ruotsinsuomalaisalueita.

Välinpitämätöntä tai väheksyvää asennoitumista ilmentää mm. se, että Suomen sodan päättymisen eli "merkkivuoden" kunniaksi painetuissa postimerkeissä teksti oli ruotsiksi ja englanniksi. Ruotsissa järjestetyssä Suomen ja Ruotsin jalkapallo-ottelussa seremonioiden kielinä olivat ruotsi ja englanti.

Ruotsalaiset eivät ole kiinnostuneita suomesta. He sanovat harrastavansa mieluummin kieliä, joista on enemmän hyötyä kuten espanjaa, ranskaa, venäjää, japania ja kiinaa. Minä luulen kuitenkin, että järkiperäisten perusteiden ohella ruotsalaisilla on myös tunteenomaisia syitä, jotka vaikuttavat suomen kielen vieroksumiseen tai vähättelyyn. Yksi niistä on se, että suomi on lähikieli, jota he eivät ymmärrä. Suomen, Ruotsin entisen itäosan, pääkieli ei tue heidän Ruotsin rajat ylittävää ruotsalaisuuttaan kuten Mumin-dalenin suomenruotsi. Suomen kielen pitämiseen udda språket-kielenä on näin ollen ruotsalaiseen kansallismielisyyteen liittyviä syitä.

Vaikka ruotsalaiset ovatkin syrjineet suomea, on myös niin, että suomenkieliset itse ovat osoittaneet väheksyntää kieltään kohtaan. Heidän asennoitumisensa ilmenee mm. siitä, että monet heistä eivät puhu suomea lapsilleen. Kun suomalaislapset aiemmin olivat ehdottomasti suurin ei-ruotsinkielinen ryhmä Ruotsin peruskoulussa, he ovat tätä nykyä vasta neljäntenä. Sulautumishalu on ilmennyt mm. siten, että ruotsinsuomalaiset ovat varoneet antamasta liian suomalaisia nimiä lapsilleen. Siis mieluummin Patrik Virtanen kuin Paavo Virtanen. Maassa ei ole myöskään onnistuttu pitämään hengissä edes yhtä suomenkielistä päivälehteä, vaikka erään Gallup-tutkimuksen mukaan suomea ja meänkieltä ymmärtäviä on Ruotsissa noin 469 000.

Ruotsissa asuvat suomalaiset kuuluvat monikulttuuriseen ja -kieliseen yhteiskuntaan, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Sitä ajatellessani mielessäni herää monta kysymystä kuten se, mihin suuntaan kehitys tulee kulkemaan? Säilyvätkö kansallisvaltiot, ja minkälaisiksi niiden keskinäiset suhteet muodostuvat? Ehkä kansallisvaltioiden maailma jatkaa olemassaoloaan paineista huolimatta.

Vähemmistökielten kuten Ruotsissa puhutun suomen tulevaisuus on erilainen riippuen siitä, korostetaanko kansallismielisyyttä vai kansainvälisyyttä. Internationalismi nostaa esiin tarpeen osata kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tärkeitä kieliä, nationalismi taas liittyy oman kielen tai omien kielten etusijaistamiseen.

EU:n piirissä tavoitteeksi on asetettu se, että osaisimme kolmea kieltä eli äidinkielen lisäksi kahta muutakin. Suomen kieltä kannattavien ruotsinsuomalaisten kohdalla tämä merkitsisi suomen taitamisen ohella ainakin ruotsin ja englannin osaamista. Ks. blogiani Yhden EU-esitelmän tarina (14.4.2012).

Onko koko väestöä koskeva kolmekielisyys saavutettavissa? Ja saako suomi sijan seuraavien ruosu-polvien kielirepertuaarissa? Se joka elää, näkee. Mutta jos suomea ei käytetä julkisuuden kielenä kotimaassamme Ruotsissa, se kuihtuu ja muuttuu kyökkifinskaksi - termi joka juontuu ruotsinkielen dominoimalta Suomen suuriruhtinaskunnan ajalta.

Toki suomen kielen asemaan vaikuttavat monet muutkin seikat kuin sen julkinen näkyvyys kuten yhteisörakenteen kattavuus ja eritoten suomenkieliset esikoululuokat ja suomenkielinen vanhustenhoito. Ratkaisevinta on mielestäni kuitenkin se, että suomea käytetään julkisuuden kielenä ja varsinkin se, että suomi on mahdollisimman monen ruotsinsuomalaisen perheen arkinen käyttökieli.

PS.

- Sille, joka haluaa herkutella kyökkisuomen sanoilla, voi suosittaa sivustoa http://koti.mbnet.fi/joyhan/keitti.htm  Kyökkisuomi on tärkeä osa suomen kielen urbaania historiaa. Urbaanina finnenä ja Stadin skundina minun tulee suhtautua siihen tai siis sen eri muotoihin suvaitsevaisesti. 

 - Tekstissä mainittu "linuxin" salaisuus selviää osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_Linux

- Puhdaskielisyys yhdistetään toisinaan kansallismielisyyteen ja oman kulttuurin puolustamiseen. Erikoinen ja vaikuttava elämäntarina, jossa suomen kielen puhtaus liittyi kulttuurimme puolustamiseen, on luettavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Heino_Rautio

 

Vilho Setälä, finna pioniro de Esperanto-movado

En la finnlanda Esperanto-movado Vilho Setälä (1892 – 1985) havas centran pozicion. Li agis por la internacia lingvo preskaǔ dum la tuta sia vivo. Li esperantiĝis en 1907, gvidis multajn esperanto-kursojn, funkciis kiel sekretario de Esperanto-Asocio de Finnlando, estis membro de la Akademio de Esperanto, verkis lernolibrojn de la internacia lingvo ktp. 

Li ne nur agis por Esperanto sed havis multe da aliaj interesoj, i.a. li iĝis pioniro de fotoarto en Finnlando, laboris kiel instruisto de fotografia teorio en la artmetia altlernejo dum 1935-1939, estis paciisto kaj liberpensulo. Pliaj biografiaj scieroj troviĝas esperante ĉi-tie kaj finnlingve ĉi-tie. 

Mi unuan fojon konatiĝis kun Vilho Setälä pere lia enciklopedio de hejma tekniko, kiun li redaktis. Miaj gepatroj aĉetis la libron, kiam ili zorgis pri nia somerdomo. La libro estis vera "briko". Mi estis tiam juna knabo kaj kvankam mi sciis legi, sincere dirite mi ne multe komprenis klopodante legi la enciklopedion. Mi respektplene pensis ke la aǔtoro certe estis lertega homo en teknikaj aferoj. Spurojn de lia praktikaj agoj oni trovas kaj en la infanaĝa somerdomo Kallioniemi situanta ĉe lagego Saimaa en Ristiina (orienta Finnlando). Nuntempe la vilao funkcias kiel restoracio. (Tie ankaǔ situas populara haveno por boatistoj, kiuj ekskursas sur la pejzaĝobelega Saimaa. Vidu Kallioniemi, Ristiina.) Aldone Vilho Setälä konstruis sian hejmon en Espoo, Iirislahti, kie troviĝas la sola strato laŭ nomo Esperanto en Finnlando, Esperantotie (Esperanto-vojo).

Kiam mi esperantiĝis, mi nature renkontiĝis kun Vilho Setälä. Montriĝis ke ni interesiĝis pri la sama afero, la finna lingvo. La patro de Vilho Setälä ja estis Emil Setälä, tre fama lingvisto, kies finnan gramatikon ĉiuj finnoj iam legis en lernejo. Vilho Setälä esploris i.a. vortfrekvencojn de la lingvo. Miascie finnaj lingvististoj taksis alte liajn kontribuojn en la  statistika esploro de la finna. 

  

Vilho Setälä estis flamiĝulo de la internacia lingvo. Li naskiĝis la 4-an de aprilo en 1892. Tiel ĝuste ĉi-jare okazas la 120-a naskiĝtago de Vilho Setälä. Ni esperantistoj sentas grandan dankemecon pri lia gravaj kaj longedaǔraj kontribuoj por Esperanto. Dankon! Kiitos!

Песня по-русски

Как известно, трудно рассказывать анекдот на языке, который мы не хорошо знаем. А я теперь намерен именно это сделать.

Но как может быть, что я уверен, что этот рассказ комичен? Потому что люди, моя дорогая публика, хлопали мне в ладоши и громко выражали свое мнение по поводу моего выступления. Не только один раз а два (разных) раза!

Там я стоял сейчас, на подмостках Дома Народа Хисингсбака на празнике шведско-финского общества. Я был приглашенным исполнителем. Я хотел развлекать их, мою публику, песнями на различных языках, по-фински, по-шведски, по-эстонски и даже по-русски; хотя, насколько мне известно, эстонским и русским языком никто из присутствующих людей кроме меня не владел. Моей главной идеей было петь о Балтийском море, которое соединит нас, т.е. финнов, шведов, русских, эстонцев и так далее, и ещё, мне очень нравилось петь о самом важном деле, о жизни. Но задача оказалась непростой, так как я обязательно хотел, что бы они пели вместе со мной. Они могли читать слова песен на экране кодоскопа, который можно было видеть на стене зала.

А проблема была в том, что они не хотели слушать меня или петь, но хотели танцевать. "Напрасно сейчас петь тупые песни на языках которые мы вообще не или еле-еле знаем или понимаем", они бормотали. "Когда мы потанцуем?" разорались некоторые пьяницы. Я вспоминаю, что я в тот момент думал, держатся ли эти пьяницы на ногах как танцоры. А ясно было, что вся публика здесь не хотела, что бы я продолжал бы своё "шоу".

Я не знаю, как получилось, что я не заметил (или не вспомнил), что на полу эстрады лежит электропровод . Все-таки я споткнулся на этой проводке и кодоскоп потемнел. Подмостки пришли в полную темноту. А публика? Она разразилась бурными аплодиментами. Мой "шоу уас оувер" (show was over). Полагали или надеялись они. А мне нелегко уступать, особенно глупым пьяницам. Мое выступение не кончилoсь без одной песни, самой красивой песни по-русски, а именно "Я люблю тебя жизнь".

После того, как я закончил этой песней, публика опять разразилась аплодиментами. "Браво!" Я чувствовал себя лучше в темноте эстрады. Пора танцевать! Даже шведско-финское общество благодарило меня, они заплатили мой билет трама обратно домой.

Спасибо!  KIITOS - TACK!
Моя коллега, Елена Володина, помогала мне писать лучше, чем я фактически могу. Все языковые ошибки только мои.

Національний заслужений академічний ансамбль танцю України. Wikipedia.