30.11.16

Aleppon valtaaminen. Mitä Putin oikein ajatteli?


Lähde: Novoje Vremja (Uusi Aika), 2.11.2016
Kirjoittaja: Leonid Radzihovskij 
Suomennos: Kaarlo Voionmaa
Syyrian jälleenrakentaminen rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun asti on utopistinen tehtävä. Eikä tätä tehtävää kukaan otakaan itselleen. Syyrian tilanteen selvittäminen ei ole mahdollista, koska maassa ei ole, sikäli kuin ymmärrän, yhtenäistä rintamalinjaa, ei ole yhtä Stalingradia, johon Aleppoa vertaisi. Alepon valtaaminen ei ole Stalingrad. Julkisten suhteiden näkökulmasta valtaaminen olisi erittäin tehokas asia; se tekisi suuren vaikutuksen, Putin osoittautuisi jälleen sankariksi, Hannibaliksi, Caesariksi ja Napoleoniksi yhtenä persoonana. 
          USA:n vaaleihin Aleppo ei vaikuta mitenkään. Ei miltään kannalta. Amerikkalainen valitsijakunta kerta kaikkiaan vähät välittää, parlamentaarisesti ilmaisten, Alepon kaupungista. Vaalit ovat yksinkertaisesti sirkus. Niin, gladiaattoreiden sirkus, kaunis, vaikuttava, mutta todellisuudessa mikä? 
          USA:n vaalien tulos on, kaikista esitetyistä kysymyksistä päätellen, ratkaistu etukäteen. Jotta sen muuttaisi, lähimpien kahden - kolmen päivän kuluessa on esitettävä vakuuttavan kompromettoivaa aineistoa siitä, että hän (Hilary Clinton, suomentajan huomautus) raiskasi kolmivuotiaan pojan, tappoi sitten omin käsin tämän, leikkeli ja hautasi hänet Valkoisen talon edessä olevaan nurmeen (siihen aikaan, kun presidenttinä oli Bill); tuo hauta on kaivettava auki ja ruumis näytettävä yleisölle. Silloin vaalien tuloksen voi muuttaa. Vähemmällä sitä ei voi muuttaa. Ja Aleppo ei muuta tässä yhtään mitään. Se mihin Putin sitten ryhtyy, siitä ei ole tietoa.Tapahtuuko se ennen vaaleja vai niiden jälkeen, sitä en tiedä. Mahdollisimman pian ja ennen vaaleja. USA:n sisäisen tilanteen näkökulmasta tämä ei muuta mitään.
Alepon valtaus ei ole Staliningrad
Päälle päätteeksi Amerikan seuraava hallinto astuu valtaan ensi vuoden alussa: Amerikassa on 100 päivän ylimenokausi. Tämän vuoksi aikaa on kylliksi.
          Sinänsä kukaan ei tarvitse Alepon kaupunkia. Samoin on Syyrian laita. Tämä on raakaa suhdetoimintaa. Gladiaattoreiden taistelua. Vaikuttavaa. Maailman kaikki joukkoviestimet juoksevat tämän virran mukana. Sotimisen suhteen en ole mikään sen asiantuntija, mutta päätellen siitä, mitä näen, Alepon valtaus ei lopeta sotaa Syyriassa. Sota tulee jatkumaan siellä viimeiseen syyrialaiseen saakka.
          Sisällissota, johon osallistuvat mitä aktiivisimmin kymmenet eri maat, ei yksinkertaisesti voi tästä syystä päättyä. Siellä sotivat Saudi-Arabia, Qatar, Punaisenmeren valtiot, mitä rikkaimmat maat, joilta ei puutu rahaa. Ne tukevat Bašar al-Assadin vastaista oppositiota ja tulevat tukemaan sitä, kuka Alepon sitten saakin. 
          Siellä sotivat Iran ja Hizbollahin joukot, ja ne tulevat jatkamaan sotimista, koska ne eivät sodi Assadin puolesta, joka on niille yhdentekevä, vaan Saudi-Arabiaa vastaan. Siinä kaksi osallistujaa, jotka ovat taistelleet, taistelevat ja tulevat taistelemaan.
          Siellä taistelevat kurdit, joille oman valtion, Kurdistanin, luominen on elämän ja kuoleman kysymys. Siellä taistelevat turkkilaiset, joita ei kiinnosta Syyria eikä al-Assad, vaan se, että Kurdistania ei syntyisi. Sinne ovat tyhmyyttään tunkeutuneet myös eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Kuten Putinkin vetääkseen amerikkalaisia ja eurooppalaisia nenästä. Ja niin kauan kuin tämä sekamelska höyryää Syyriassa, kuinka sota voisi loppua?
          Syyria on yksinkertaisesti sotatoimialue, jossa pelaajat tekevät selviksi omat suhteensa. Mitä tulee IS:ään, sen loppu on arveluni mukaan ennakoitavissa. Se ajetaan siihen luolaan, josta se nousi. Mutta IS:n tilalle tulee uusia fanaatikkoja. Fanatismihan on aate, ja aatetta on vaikea tappaa kuulalla.
          Syyrian kohtalo ei muutu: tulen keskus siirtyy vain toiseen paikkaan. Intensiteetti saattaa vähetä, ehdottomasti, mutta Syyrian jälleenrakentaminen rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun asti, on utopistinen tehtävä. Sen lisäksi arvelen, että siihen tehtävään ei kukaan ryhdy. Tehtävä on toisaalla: kuka ketäkin näpäyttää nenälle. Putin todella haluaa näpäyttää amerikkalaisia nenälle Alepossa. On täysin mahdollista, että hän onnistuu siinä lähiaikoina, tosin Syyriaa kohtaan se on vain erittäin huono asenne.

27.11.16

Krim, Trump ja sanktiot

Kirjoittanut: Leonid Radzihovskij, venäläinen journalisti ja publisisti. 
Lähde: Новое Время (Novoje Vremja, Uusi Aika) 25.11.2016. Suomentanut: Kaarlo Voionmaa)

Omien sanojensa mukaan Trump tulee Valkoiseen taloon, ei sananjulistajana eikä lähetyssaarnajana vaan liikemiehenä, ja sen vuoksi hänen kaikissa myönnytyksissään Venäjälle on kyse kaupanteosta ja siitä, mitä Kreml voi tarjota vastineeksi. Vaalikampanjan aikana Donald Trump ilmoitti, että hän on valmis tarkastelemaan Krimin tunnustamista Venäjään kuuluvana alueena ja sanktioiden poistamista Venäjän liittovaltion kanssa. Mutta missä määrin tämä on mahdollista? Amerikan presidentti voi tuskin omin päin muuttaa USA:n virallista kantaa niemimaan suhteen. Kongressi on hyväksynyt lain, joka kieltää Krimin Venäjään liittämisen tunnustamisen eli presidentin päätöksellä sitä ei voi muuttaa. Amerikan Kongressi ei ole Venäjän valtakunnan duuma, se ei ole kiltti laitos eikä se muuta päätöksiään, kun kelloa soitetaan Valkoisesta talosta. Toisin sanoen Kongressin kannan muuttumisesta ei voi olla puhettakaan. 
          Toinen asia on se, että itse päätös ei merkitse mitään, se on tyhjän pantti, symbolinen turha paperi. Kuka välittää USA:n kongressin päätöksestä? Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon Kongressi ei tunnustanut 50 vuoteen, mutta tämä ei estänyt amerikkalaisia pitämästä yllä kauppasuhteita Moskovan kanssa. 
          Realistisempi kysymys koskee sitä, kumoaako USA:n presidentti Venäjän vastaiset sanktiot. Sivumennen sanoen, amerikkalaisten sanktiot, jotka kohdistuvat konkreettisiin venäläisiin virkamiehiin ovat todella yhdentekevät. Ei ole kovin tärkeätä, poistetaanko ne vai ei. 2 tai 22 venäläistä virkamiestä eivät lähde Manhattanille – sinne he lähettävät omat lapsensa. Paljon tärkeämpiä sanktioita ovat sektorikohtaiset (se että estetään luottojen antaminen venäläisille yhtiöille ja näihin investoiminen). Luulen, että Trump on valmis muuttamaan tämän. Häntä ei todellakaan kiinnosta Krim eikä Ukraina, mistä hän ei ole kertaakaan edes maininnut. 
          Mutta omien sanojensa mukaan Trump ei tule Valkoiseen taloon sananjulistajana eikä lähetyssaarnaajana vaan liikemiehenä. Toisin sanoen hän kumoaa sanktiot vain tiettyjä Venäjän taholta tulevia toimia vastaan. Jos taas Venäjä ei tarjoa mitään, mitä järkeä uuden presidentin on mennä yksipuolisiin myönnytyksiin? Bisnestä ei tehdä niin. Näin on, koska kyse on kaupanteosta, siitä mitä Venäjä pystyy ehdottamaan USA:lle.
          Toiseksi, mitä Trump voi tehdä? Hän voi lopettaa kaiken sekaantumisen eurooppalaisten päätöksiin, lopettaa Euroopan poliittisen painostamisen, kuten Barak Obama teki. Ilman amerikkalaisten painostamista Eurooppa aivan varmasti kumoaa myös sanktiot. Tai ainakin heikentää niitä siinä määrin, että ne tosiasiallisesti menettävät kaiken merkityksensä. Viralliset tuomitsevat sanat jäävät aivan varmasti elämään, niitä kukaan ei rupea kumoamaan. 
          Putinille on tärkeätä, että muut maat tunnustavat Krimin Venäjään kuuluvaksi alueeksi, mutta hän ymmärtää aivan hyvin, että se ei ole mahdollista. Valtakunnallisena vaikuttajana Putinille on tärkeätä taloudellinen tilanne, sanktioiden purkaminen ja se, mitä hän tästä joutuu maksamaan. Minusta näyttää siltä, että Lännelle ei riitä se, että Venäjä purkaa voimassa olevat vastasanktionsa. Länsi haluaa tiettyjä poliittisia myönnytyksiä – jos ei Ukrainan suunnalla, niin vaikkapa Syyriassa päin. Hyvien suhteiden näkökulmasta tämäkään kysymys ei ole yksinkertainen. 
          Jokin aika sitten Putinin suosio kohosi jälleen ennennäkemättömän korkealle: hänellä on 86%:n kannatus eli yhtä suuri kuin Krimin tapahtumien aikaan. Voi kysyä, mitä on tapahtunut, minkä toisen Krimin Putin on saanut aikaan. Vastaus: venäläiset ovat vakuuttuneita siitä, että Putinin ansiota on Trumpin vaalivoitto.
          Venäjällä yleinen mielipide legitimoi jälleen Putinin, tällä kertaa Euroopan kanssa käydyn sodan moraalisena voittajana. Puuttumatta koko kiistaan, johon kuuluvat hysteerikot ja viha Länttä kohtaan, Venäjän yleinen mielipide ja myös Venäjän eliitti on tuntenut olonsa epämukavaksi tiedotuksellisessa, psykologisessa ja poliittisessa vastakkainasettelussa Lännen kanssa. 
          Mutta nyt venäläiset julkiviestimet kertovat, että Putin on pelannut kaiken uudestaan, hankkinut erittäin tärkeän moraalisen voiton antamatta askeltakaan periksi, ja Amerikassa on valittu presidentti, joka suhtautuu myönteisesti Venäjään. Tämä on Venäjän television mukaan Putinin voitto. Hän pääsi tavoitteeseensa, odotti, ratkaisi tilanteen, mikä sai aikaan uuden innostuksen aallon. 
          Tämän takia Putinille on toisaalta erittäin edullista se, että suhteet Amerikan, Euroopan jne. kanssa saataisiin kuntoon. Ja se on erittäin yksinkertaista: vähennetään keskinäisen kiroilun määrää, siinä kaikki. Todellisuudessa Venäjällä ei ole mitään eripuraa Euroopan kanssa, mikään ei erota niitä. 
          Toisaalta tämä on Putinille tietyssä määrin vaarallista. Jos kiroilu Lännen kanssa lakkaa, laskee psykologisen sodan aste, viholliskuva häviää ja murenee. Ja jos ei ole viholliskuvaa, millä hallita yleistä mielipidettä? Minkä tutin sille syöttäisi? Nämä ovat ne kaksi puolta, joiden välissä Putin joutuu keinumaan.
Lukijoiden reaktioita

Saksalainen kirjoittaja (5 tykkää tästä, 6 ei)

Kaikki Amerikan sanktiot Venäjää vastaan olivat Kongressin päättämiä, niin yksittäisiä virkamiehiä koskevat kuin konkreettisia venäläisiä yrityksiä koskevat. Sen takia Trump ei pysty mitään niistä kumoamaan. Vain se pystyy purkamaan ne, joka niistä päätti, ja se (Kongressi) ei tule purkamaan niitä. Sen takia venäläisten muka-isänmaallisten ilahtunut reaktio Trumpin valinnasta näyttää hyvin typerältä.. 

Ukrainalainen kirjoittaja (15 tykkää, 5 ei) 
Radzihovskij siirtyy enimmäkseen analyysista fantasian puolelle. Yksi asia vain puuttuu – tuoreet ideat. ”Ukrainan vaihtaminen Syyriaan” ei todellakaan ole, anteeksi vain, edes eilispäivän tuote, se ei ole tuote ylimalkaan. Kuten väite siitä, että Venäjää ei huolestuta sanktiot alempana olevalla lisäyksellä: ”Putinille on tärkeätä sanktioiden purkaminen.” No, kirsikka tässä pahentuneessa tuotteessa on ehdottomasti: ”Putin liittyi Trumpiin”. Tähän on tapana kirjoittaa ”aplodeja”. 
         Vielä amerikkalaiset eivät tiedä, minkälainen hän on, presidentti Trump. Hänen tiimiään ei ole vielä muodostettu. Vielä Trump itsekään ei ole päässyt perille kaikista uuteen työhönsä liittyvistä viisauksista. Vaan ”Putin liittyi Trumpiin”. Jos Kremlin väki näyttää idiooteilta, puhuu kuin idiootit ja tekee idioottimaisia juttuja, se on venäläisten asia. Mutta Radzihovskij ei yritä asettua ”riippumattomaksi analyytikoksi” ja toistaa Kremlin idioottmaisia fraaseja, jotka on ennalta tarkoitettu sisäiseen käyttöön yksinomaan Venäjällä. Tämä kaikki on naurettavaa.

17.11.16

Venäjän aseteknologia takaa: Ei koskaan enää maailmansotaa!

"Pyhä Venäjä" (Mihail Nesterov (1862 - 1942) vuonna 1905)
Kääntäjän johdanto:
Kyseessä on Argumenty i fakty (Argumentteja ja faktoja) -sanomalehden numerossa 42 (19 – 25 lokakuuta 2016) julkaistu Andrej Karaulovin haastattelu Dajte strane 3-4 goda! (Antakaa maalle 3 – 4 vuotta aikaa). Artikkeli on verkossa (http://www.aif.ru/ politics/russia/andrey_karaulov_dayte_strane_3-4_goda) ja sen otsikkoa hakusanana käyttäen voi kuukeloida venäjänkielisiä tekstejä, jotka liittyvät artikkeliin.  
          Andrej Karaulov, 58 vuotta, on kotimaassaan Venäjällä tunnetuksi tullut lehtimies ja televisiossa suositun Totuuden hetki -ohjelman vetäjä. Hän on siis Venäjällä käytävän julkisen keskustelun keskeisiä henkilöitä. Tässä häntä haastattelee Argumenty i fakty -lehden journalisti Olga Šablinskaja.
         Haastattelu on suomennettu siksi, että siinä käsitellään asioita, jotka koskevat vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta. Karaulov antaa niihin yhden venäläisen näkemyksen.

Haastattelu

Šablinskaja: Andrej Viktorovič, aiemmassa haastattelussamme sanoitte, että Neuvostoliiton aseteollisuus alunperin kehitti Internetin ja kännykät. Avainsana tässä on "neuvostoliitto". Onko tiedemiehillämme mitään näytettävää maailmalle nykyään?

Karaulov: Totta kai on. Ottakaamme esimerkiksi raidease, sen muunnelma. Akateemikko Fortov on kehittämässä maailman voimakkainta elektromagneettista raidetykkiä. Se ei käytä mitään räjähdysainetta. Kranaatti lähtee – hirveätä edes kuvitella – 2,5 kilometrin sekuntinopeudella. Sen kantama on – vielä hirveämpää kuvitella – 463 kilometriä. Monta kertaa pitempi kuin ruutitykkien kantama. Amerikkalaiset ovat luvanneet tehdä raidetykin 7 – 8 vuoden kuluessa ja sijoittaa sen sota-aluksiinsa. Minun on vaikea kuvitella, miten sellainen tykki laitetaan sota-alukseen, mutta meidän tutkimustyömme ei koske vain sota-aseita, ei. Raidetykki liittyy ennen muuta avaruuteen, jossa on asteroideja. Akateemikko Fortovin ja hänen kollegojensa työ suuntautuu siis rauhanomaisiin päämääriin. Olemme itse asiassa unohtaneet, että jos Tunguusiaan vuonna 1908 iskeytynyt meteoriitti olisi pudonnut 42 minuuttia aikaisemmin, Pietaria ei olisi olemassa...
Toinen esimerkki. Radioelektroninen sodankäynti. Kyseessä on yksi tehokkaimmista 21. vuosisadan aseista. Sen todisti amerikkalainen sota-alus Donald Cook, joka ilmestyi äkkiä Mustallemerelle vaarallisen lähelle aluerajamme. Sen yli lensi meidän hävittäjämme, ja radioelektronisten aseiden avulla se lamaannutti tuon erittäin modernin aluksen toiminnot. Alus "kuuroutui" ja "sokeutui" täysin. Kapteeni ohjasi Donald Cookin pois Mustaltamereltä rannekellon avulla, jossa oli suunnanosoitin. Kun alus ankkuroitui Stambulissa, puolet sen miehistöstä jätti eropyynnön.
          Arvelen, että juuri radioelektronisten aseiden avulla autoimme Erdoganin lentokonetta – kyllä kyllä, me, Venäjä! – karistamaan takaa-ajajat ilmatilassa sinä yönä, kun Turkissa kukistettiin vallankaappausyritys. Kuten tiedetään, kaksi lentokonetta ajoi takaa Turkin presidentin lentokonetta, mutta ne kadottivat tämän näkyvistä. Ja eikö meidän tiedustelumme varoittanut Erdogania tekeillä olevasta vallankaappausyrityksestä muutamaa tuntia ennen sen tapahtumista?
          Meidän "Huskymme" (ven. Haski/Хаски) – uusimmat viidennen sukupolven vedenalaiset alukset – varustetaan ydinkärkiohjuksilla, joiden parissa paraikaa työskennellään Makejevin rakettikeskuksessa.1
          Raja-raketti (ven. Raketa Rubež/Ракета Рубеж) on Moskovan lämpötekniikan laitoksessa toimivan akateemikko Solomonovin erittäin huomattava luomus. Nähdäkseni se on nimittäin ase, joka jättää taakseen amerikkalaiset raketit 10 – 15 vuodeksi – tällä hetkellä olemme vakavasti puhuen heitä edellä mannertenvälisten rakettien osalta. Ja jos Solomonov annetaan aikaa vielä 2 – 3 vuotta, silloin olemme amerikkalaisten edellä lopullisesti. Se tarkoittaa, että kolmas maailmansota, joka Krimin Venäjään palauttamisen jälkeen näytti lähes väistämättömältä, on lopullisesti – ja tätä korostan, lopullisesti – estetty. Ase joka meillä on, takaa USA:n ja minkä tahansa hyökkäävän maan vääjäämättömän tappion. "Rajaa" on mahdoton tuhota sen enempää lähtöalustalla kuin avaruudessa. Ja lisäksi on niin, että avaruudessa raketti jakautuu moneen osaan. Ja jokainen niistä on kuin yksi Tšernobyl. "Raja" pystyy iskemään minkä tahansa ilmatorjuntapuolustuksen läpi. Ja muutkin koneemme toimivat niin, että amerikkalainen ilmatorjunta on niiden edessä voimaton.  
          On tärkeätä ymmärtää kaikkein keskeisin seikka: joka kolmatta puolustusteknologiaa sovelletaan siviiliteollisuudessa. 
Šablinskaja: Entä "rauhanomaiset" esimerkit?
Karaulov: Niitä on vaikka millä mitalla. Venäjällähän iloittiin tästä ihmeestä: päänsiirrosta. Kuuluisa venäläinen kirurgi Vladimir Petrovič Demihov siirsi koiran pään. Jokin aika sitten puhuin ohjelmoija Valerij Spiridonovin kanssa, joka odottaa päänsiirtoa. Spiridonov puhui ihan oikein: leikkaus, joka italialaisen lääkärin täytyy hänelle tehdä, perustuu täysin meidän koulutukseemme, Demihovin työhön.
         Vuonna 2000 kuuluisa Ernst Muldašev suoritti silmänsiirron Tamara Gorbačov-nimiselle potilaalle. Tämä vaikuttaa itsessään mahdottomalta – silmän siirtäminen!
         Ihmisen geeniperimä on professori Konstantin Skrjabinin nerokas löytö, jonka ansiosta tutkijoille on tarjoutunut mahdollisuus ohjata geneettistä informaatiota ja ihmisen elimistön prosesseja. Itse asiassa pääsemme eroon kaikista sairauksista, kun saamme tietää, mihin esi-isämme sairastuivat vielä 400 vuotta sitten. Valtava määrä sairauksiahan periytyy geneettisesti.
         Nykyään monilla maanpuolustuksen, teollisuuden, lääketieteen ym. aloilla tehdään erittäin tärkeitä keksintöjä, joilla on valtava tulevaisuus. Mutta ikävä kyllä, monista tiedemiestemme saavutuksista meillä ei yksinkertaisesti ole tietoa. Olemme laiskoja ja välinpitämättömiä. Emme yksinkertaisesti tunne sankareitamme, ja kaikki... Mutta me pystymme.
Šablinskaja: Eikö tilanteeseen vaikuta masentunut mieliala eikä laiskuus tai välinpitämättömyys?  
Karaulov: Monet ovat menettäneet kriisin takia työpaikkansa, palkat ovat laskeneet, hinnat nousseet. Mutta tämä vaikuttaa vain siihen, että vaikeudet yhdistävät kansaa, ja itse asiassa jokaisen on aika ottaa itseään niskasta kiinni. Jos kyse on taloudesta, meillä on yltä kyllin ongelmia. Kuta enemmän kehitymme, sitä enemmän niitä ilmaantuu. Mutta tosiasia pysyy tosiasiana – sanktiot eivät ole murskanneet Venäjää, ne eivät ole tuhonneet teollisuuttamme eivätkä elektroniikkaamme. Antakaa maalle aikaa vielä 3 – 4 vuotta. Tällä hetkellä USA on meitä 15 vuotta jäljessä teknologian suhteen. He tulevat jäämään meistä jälkeen noin 100 vuotta. Tarvitsee vain käydä ammattimaisesti käsiksi kaikkeen. Siellä missä on vahva ohjaaja, siellä syntyy tulosta. Ilman vahvaa ohjaajaa, ei synny tulostakaan. 
         Niin, olen samaa mieltä, nykyään on kummallisia pysyviä määräyksiä. Mutta ei se mitään – erehdyksistä oppii. Katso kuvernöörejä – nykyään he toimivat aina vain paremmin.
Šablinskaja: Andrej Viktorovič, miten teidät saisi taipumaan rauhanomaisempaan suuntaan, haastattelumme on aivan ilmeisesti saanut "sotaisan" luonteen. Mitä minua, tytärtäni ja kollegoitani hyödyttää se, että ohitamme Amerikan rakettien osalta?
Karaulov: Siitä on se hyöty, että sinä elät satavuotiaaksi ja että ei tule sotia. Kun kukaan ei tule sinua pommittamaan. Kun pääsi yläpuolelle ei koskaan ilmaannu amerikkalaista ohjaajatonta lentokonetta. (Karaulov puhuu painokkaasti.) Krimin Venäjään palauttamisen jälkeen on maamme ilmatilaa loukattu neljätoista kertaa raa'asti ohjaajattomin taistelukonein, jotka ovat amerikkalaista ja israelilaista perua. Koskaan ei tule enää vedenalainen atomialus kulkemaan aluevesillämme Muurmanskin lähellä, kuten tapahtui melko äskettäin. Mistä alkaa meidän alueemme ja mistä Amerikan? Tarvitaanko mannermaajalustaa? Siinä on 30% maailman öljy-, kaasu- ja harvinaisten metallien varannoista. Puolustusta varten meillä on "Apila" (ven. Trilistnik), arktiset tukikohtamme – nämä ainutlaatuiset rakennelmat, suurenmoinen teknologia, komposiitit. Kaikki tämä merkitsee sitä, Šablinskaja, että sinä ja sinun lapsesi ovat aina turvassa. Ja sinä tulet elämään todella rauhassa ja levossa. Ja voit sytyttää kynttilät niille, jotka saivat aikaan sellaiset aseet, että sinä voit nukkua levollisesti. Ja niin voi koko maamme.

1.11.16

Mitt Finland som jag minns det

Jag framförde den här berättelsen 2016-11-01 på tillställningen ”Berätta mera: TEMA Finland” som arrangerades av Senior Göteborg i samarbete med det finska förvaltningsområdet i Göteborg och dess processledare Tia Edlund.

Jag är pensionär sedan tre år tillbaka, gift med Stina, pappa till fyra vuxna barn och svärfar till en trevlig svensk kille. Vi har också en hund, golden retriever som hunnit bli elva år och därmed pensionär på hundvis. Jag är en disputerad språkvetare och docent i finska vid Uleåborgs universitet. Jag har tillbringat hälften av mitt 68- åriga liv i Finland och den andra hälften i Sverige och två år i Norge.
          Jag har sex syskon av vilka ett har dött. Numera träffas vi ganska sällan pga. att vi bor på olika håll i världen. När vi fortfarande var barn och tonåringar, bodde vi i en lagom stor lägenhet i Helsingfors centrum, i stadsdelen Tölö.
          Min pappa jobbade som intendent på Finska nationalmuseets myntkabinett, dvs. han kunde allt om gamla mynt och pengar. När det gäller pengar av dagens valör tjänade han som vanliga tjänstemän brukade göra. Pappa hade mycket samarbete med sin svenska kollega som kallade sin arbetsplats för ”Kungliga myntkabinettet”. Farsan reagerade på detta: han kallade sitt kabinett för ”republikanskt”.
Det republikanska myntkabinettets skatter
          Morsan var mamma till sju barn vilket innebar mycket praktiskt arbete trots att vi hade hembiträde när vi var små. Mamma var kunnig inom teater och drama och teaterkritiker på en finsk tidskrift. Hon var också lärare i historia på ett läroverk och översättare. Hon översatte främst facklitteratur från olika språk till finska. 
          En översättning som hon gjorde kommer jag särskilt väl ihåg. Det var Nicholas V. Riasanovskys stora verk ”History of Russia”, Rysslands historia. Morsan blev efter ett mycket mödosamt arbete färdig med översättningen. Men saken var inte klar med det. Låt oss komma ihåg att det var det tidiga 70-talets Finland vi levde i.
          Bokförlaget hade fått kalla fötter: nu ville det inte ge ut boken. Skälet var att boken innehöll politiskt ömtåligt stoff som t.ex. den hemska sanningen om terrorn under 30-talet som kostat flera hundratusen människor livet, om kollektivisering av jordbruket som bl.a. i Ukraina fört med sig svält och död och det grymma fånglägersystemet Gulag som varit i verksamhet ända till våra dagar. 
          Att förlaget gjorde så som det gjorde berodde enligt min mening på den utrikespolitiska självcensur som då rådde i Finland. Att översätta böcker var således ingen harmlös sysselsättning utan kunde ha oanade konsekvenser. Och observera. Jag blev ingen rysshatare som alltför många finländare var. Senare i läroverket valde jag att läsa ryska. Da, ja ljublju russkij jazyk – jag gillar det ryska språket.

Бабушка с яблоками - Babushka med äpplen
         När jag och mina syskon kom i skolåldern fanns det ingen grundskola i Finland som i Sverige. Lagen om skolreformen stiftades 1968 och det nya skolsystemet genomfördes stegvis i landet under 70-talet. Finland följde Sverige i denna reform med den skillnaden att i Finland har man läroplikt och i Sverige skolplikt. Jag och mina syskon gick emellertid fortfarande i den fyraåriga folkskolan som våra föräldrar. Det var fyra viktiga år på vår studiebana.
          Det jag kommer ihåg från min folkskoletid är främst fyra saker. För det första, vi var väldigt många. Barnkullarna födda 1947 och 1948 var de största i Finlands historia, 108 168 respektive 107 759 barn. I jämförelse kan jag nämna att år 2015 föddes 55 472 barn i Finland, alltså 49% mindre än under de barnrika åren i slutet av 40-talet. Vi hade inga videofilmer att titta på, inga mobiler eller datorer, inga föräldrar som skulle skjutsa oss till träning – som väldigt många andra familjer hade vi ingen bil på 50-talet. Vi barn var många och vi lekte ihop på gator, stadskvarters innegårdar och parker. Vi hade kul. Så minns jag min tidiga barndom.  

           För det andra var det ett faktum att Finland vare ett mycket fattigare land än Sverige. Finlands bruttonationalprodukt per capita var under 50-talet ca. 60% av Sveriges motsvarande BNP. Oundvikligen avspeglades familjernas ekonomiska och sociala skillnader i skolans värld. I min klass fanns en pojke som hette Markku. Läraren sa att Markku inte klarade av att lära sig läsa. Men Markku var min kompis. Jag gillade inte vad läraren sa. Jag tog Markku hem till mig, och när morsan undrade vad vi höll på med berättade jag vad läraren hade sagt om Markku. Jag ville visa att läraren hade fel. Och hon hade fel. Markku lärde sig läsa då jag hjälpte till lite. När jag var hemma hos Markku var det bara hans mamma jag såg. Markku sa att hans pappa var sjöman som hade gått till sjöss. 
          För det tredje vill jag berätta om vad som hände senhösten 1956. Då gick jag i tredje klass. Som ni säkert kommer ihåg, reste sig ungrare till uppror i oktober det året. Cirka 200 000 ungrare deltog i upproret med krav på demokrati och reformer. Det skickades förnödenheter från Finland till de nödställda i Ungern.Julen närmade sig och vår lärare pratade om Ungerns svåra tid.   
          Säkert var det den annalkande juletiden som gjorde att hon också tog upp en annan svår tid, evakueringen av Karelen under vinter- och fortsättningskriget. Vår lärare var en av de 450 000 som evakuerades från Karelen undan den framryckande röda armén. Nu mindes hon hur hon och hennes familj hade firat jul i Karelen innan de hemska krigen. Det var hjärtskärande. Till slut grät vi alla små trettio barn med henne. På så vis flätades in de två tragiska händelseförloppen samman hos oss, Ungernrevolten 1956 och evakueringen av Karelen. 
          För det fjärde vill jag inte sticka under stol med att jag är finne. Hur utvecklades denna etniska till- och samhörighet? Jag tror att det är delvis på grund av eller tack vare min folkskolelärare på fjärde klass i folkskolan. I denna klass var vi alla pojkar.Vår lärare var en ung karl som strålade av kraft, disciplin och flit. Självfallet skulle vi ha skidtävling när vintern kom.Vi var finnar och vi höll på Veikko Hakulinen medan svenskarna hurrade för Sixten Jernberg.
 
De två hjältarna: Veikko Hakulinen och Sixtgen Jernberg
          Tävlingen ägde rum i den näraliggande parken. Hur det nu än var så tog några av mina klasskamrater en genväg när de trodde att läraren var utom synhåll. Självfallet avslöjades detta. Vi såg att läraren tyckte mycket illa om detta bus. Han sa dock ingenting. Vi samlades i klassrummet och satt i all stillhet i våra skolbänkar. Läraren stod på katedern och såg inte arg ut men bekymrad. Sedan sa han något om det som hade hänt på skidspåret och fortsatte:”Pojkar, ni måste lära er vad finskheten är. Den grundar sig på tre S. Det första är S som sisu, envishet och ork.” Och han skrev ordet SISU på tavlan. SISU. ”Det andra är S som sauna.” Alltså SAUNA, bastu. ”Och det tredje är S som i Sibelius” slog läraren fast. De pojkar som hade fuskat och genat i skidtävlingen hade inte visat SISU. En finne visar alltid sisu.   
          ”Sauna” fortsatte läraren, ”betyder renhet. Vi är inga smutsiga trashankar utan vi håller oss rena. Vi tvättar oss regelbundet och går till bastun om det är möjligt.” Sauna, tänkte jag. Vi kastar bad på kiuas, dvs. vatten på de heta stenarna. Kan det bli bättre? Löyly, den härliga ångan och ljudet ”shhh” när vattnet sjuder på stenarna. Detta förutsatt att inte någon tokskalle har värmt kiuas för mycket. Då kan ångan vara infernaliskt het.
           ”Och det tredje,” fortsatte läraren, ”är S som i Sibelius. Vi uppskattar kultur som vi har skapat och skapar, bland annat den stora kompositören Sibelius verk.” Läraren skrev Sibelius på tavlan. Jag tänkte på Finlandia-hymnen som är den vackraste finska hymnen. Sisu, sauna, Sibelius. Den finska treenigheten. Är den inte en bra sammanfattning av vad finskhet kan vara för nånting eller ska vi lägga till ett S. S som skola. Att värna om utbildningens kvalitet och tillgänglihet för alla är oerhört viktigt för ett litet folk som finländarna. 
         Nästa år fyller republiken Finland 100 år. Lördagen den 24 september samlades 10 000 människor på Senattorget i Helsingfors centrum. Det var en stordemonstration mot rasism och främlingsfientlighet. Tillställningen avslutades med Finlandia-hymnen vilket jag tycker var genialt. Min kärlek för det land jag föddes i är djup men villkorlig: ingen främlingsfientlighet ska finnas, solidaritet ska råda med andra folk som också vill väl för vårt hem, denna blåa glob som kretsar kring solen, ett av rymdens fusionskraftverket. 
         Jag vill avsluta genom att sjunga första versen av Finlandia-hymnen som Jean Sibelius har komponerat. Den finska texten har skrivits av Veikko Antero Koskenniemi år 1941. 
        Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa,
        yön uhka karkoitettu on jo pois,
        ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
        kuin itse taivahan kansi sois.
        Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
        sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.

        (Översättning av Joel Rundt)
        O, Finland, se, din morgonljusning randas,
        och natten skingras hotfullt mörk och lång.
        Hör lärkans röst med rymdens susning 
        blandas,
        snart rymden fylles av jubelsång.
        Se natten flyr och fritt du åter andas.
        Din morgon ljusnar, o fosterland.