Fryysifinska-teesejä

Kutsun näitä teesejä “fryysifinska-teeseiksi” leikin päiten (alaviite 1). Nämä teesit on tarkoitettu kannustuspuheeksi kaikille niille, jotka käyttävät suomen kieltä Ruotsissa. Teesini eivät ole ketään eivätkä mitään vastaan vaan sen moninaisuuden ja rikkauden puolesta, jonka kielten ja kulttuurien kirjo muodostaa.

• Kielivirheet. Puhekieli on meidän ensikielemme, äidin- tai isänkielemme. Sen kielioppi ja rakenne poikkeavat normitetun kirjakielen rakenteista. Jos rikomme suomen kirjakielen sääntöjä vastaan, siitä ei voi päätellä, että emme osaa äidinkieltämme. Suomen kirjakieli ei ole kenenkään äidinkieli, vaan se on syntyperäisten suomenpuhujien äidinkieltä tai ensikieltä lähellä oleva normikielen järjestelmä. Se, että tunnemme epävarmuutta kielen kirjallisessa käytössä, johtuu huonolla itsetunnolla ryyditetystä suomalaiskansallisesta puhdaskielisyysintoilusta. Kirjallisen ilmaisun oppiminen vie aikansa: siinä voi tulla aina vain paremmaksi.

• Puolikielisyys. Termi on huono: se edellyttää, että olisi olemassa täyskielisyyttä, mikä tietenkin on mahdottomuus. Toinen asia on se, että joskus lapsi ei ehkä ole omaksunut riittäviä kielellisiä keinoja selviytyäkseen uusista tilanteista ja tehtävistä.

• Kielten sekoittaminen. Kun ihmiset käyttävät kahta tai useampaa kieltä jatkuvasti rinnan tietyssä yhteisössä, heille kehittyy tähän yhteisöön sopivia kielinormeja. Monikielisissä yhteisöissä tilanteinen koodinvaihto kielenkäytön eri lajien välillä ja eri kielten välillä kuuluu normaaliin vuorovaikutukseen ja sen normeihin. Kielten vaihtaminen keskustelun kuluessa ja sanojen "sekoittaminen" osoittavat usein kielellistä näppäryyttä eivätkä välttämättä suinkaan laiskuutta tai heikkoa kielitaitoa.

• Suomea tullaan aina käyttämään Ruotsissa. Suomen kieli on yksi Ruotsin virallisista vähemmistökielistä, minkä toivoisi lujittavan suomen kirjakielen asemaa ruotsinsuomalaisten kielirekisterissä. Suomeksi käydyn julkisen kirjallisen keskustelun luonnollinen kielimuoto on suomen kirjakieli.

• Meitä ruotsinsuomalaisia on monen sortin ihmisiä. Jotkut meistä ovat etnisesti valppaita ja innokkaita suomen kielen käyttäjiä, kun taas toisten mielestä suomen kielen vaaliminen on tarpeetonta. "Maassa maan tavalla," nämä sanovat, mitä sillä sitten tarkoittanevatkin. Mutta suvaitsevaisuuden nimissä "eläkäämme ja antakaamme Lassenkin elää" (hurttihumoristinen suomennos saksan sanonnasta "Leben und leben lassen" - Elää ja antaa (toistenkin) elää). 

• Ruotsissa asuvien suomenkielisten parissa kielen vaihtaminen saattaa olla käynnissä. Tästä on saatava tarkkaa tutkimustietoa, jotta tilanteelle voisi tehdä jotain suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Tavoitteena on pidettävä sitä, että kielenvaihtoprosessi saadaan pysähtymään ja suomen kielen käyttö eri tasoilla ja eri tavoilla kasvamaan kotimaassamme Ruotsissa. Tavoite ei toteudu, jos kielemme vaaliminen perheen parissa ja kotioloissa laiminlyödään.  

• Kouluopetuksen merkitys on myös suuri, ja siitähän on käyty keskustelua maailman sivu ruotsinsuomalaisten parissa. En tässä rupea käsittelemään asiaa muuten kuin huomauttamalla, että Ruotsin lainsäädäntö ei tue kunnolla suomenkielisen opetuksen kehittämistä, kun esimerkiksi puolet kouluopetuksesta on hoidettava ruotsiksi ruotsinsuomalaisissa kouluissa. Tärkeisiin asioihin kuuluvat myös julkiviestimet: suomi ei ole julkisen tiedonvälityksen kieli Ruotsissa läheskään samassa mitassa kuin toisen suuren vähemmistön, suomenruotsalaisten ruotsi Suomessa.Tämä vertailu on mielestäni asianmukainen, onhan kyse sosiaalisesti, taloudellisesti, kielellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti läheisten naapurimaiden vähemmistöistä. Ilahduttavaa on se, että ruotsinsuomalaiset ovat aika toimeliaita yhteisöviestimien eli sosiaalisen median (= somen) käytössä. Tämän päivän ruotsinsuomalainen-sivustossa käyty keskustelu on usein vireää ja mielenkiintoista.   

• Oma ruotsinsuomalainen kielimuoto saattaa olla kehittymässä, mutta laaja tutkimustieto sen sanastollisista, kieliopillisista, foneettisista ja sosiolingvistisistä piirteistä puuttuu.

• Ruotsinsuomalaisuuden ja ruotsinsuomen vaaliminen tukee Ruotsin monikielisyyttä ja monikulttuurisuutta. Ruotsinsuomalaisten olisi mielestäni hyvä toimia myös muiden vähemmistökulttuurien puolesta.

• "Bevara Sverige blandat!" on kehotus, jota kannatan. Ruotsi säilyköön monen kulttuurin ja kielen maana. Moninaisuuden säilyminen ja kehittyminen edellyttää sitä, että olemme suvaitsevaisia toisiamme kohtaan, mitä etnistä, uskonnollista tai kielellistä ryhmää sitten edustammekin. Erityisen tärkeätä on muistaa, että kielen käyttöön liittyvät oikeudet ovat osa ihmisoikeuksia.

• Olemme ensi sijassa ihmisiä. Me edustamme eri kansallisuuksia ja samastumme eri ryhmiin, mutta jokainen meistä on osa ihmiskunnan moninaisuutta. Meillä on suuri vastuu siitä, että nationalistinen hulluus ei tartu meihin ja että me emme puolestamme sitä tue tai levitä. 

Alaviite 1: Sana "fryysifinska" on pilkallinen ilmaus, joka viittaa siihen käsitykseen, että me ruotsinsuomalaiset puhuisimme ruotsin sotkemaa sekakieltä. Fryysi-sana tulee tietenkin ruotsin 'pakastinta' tarkoittavasta frys-sanasta. 
         Myönnän, että itse olen puhunut ja puhun joskus edelleen sekakieltä, kielimuotoa jota kutsutaan "Stadin slangiksi". Olen Helsingistä, ja slangi oli kieli jota mä pamlasin aika usein mun kafrujen kaa. Nakki juttu on se et Stadin slangi on monen lingvistin mielestä sika kliffa juttu. Miksi sekakieli toisaalla herättää myönteistä kiinnostusta ja toisaalla saa kielestä huolta pitävät nyrpistämään nokkaansa? Oisko kielellinen suvaitsevaisuus jotain, hei? Olisi. Sitä tarvitaan.