3/23/17

Pysäytä Aurora 17


Ruotsissa järjestetään Aurora 17–sotaharjoitus ensi syksynä viikoilla 37 – 39. Vaikka harjoitus kattaa koko maan, sen ensisijaisia alueita ovat Mälarinlaakso ja Tukholma, Gotlanti ja sitä ympäröivä alue sekä Göteborg. Harjoitukseen osallistuu noin 20 000 henkeä Ruotsin armeijasta, Ruotsin kodin­turvajoukoista, 40:stä Ruotsin virastosta sekä joukko-osastoja Norjasta, Ranskasta, Suomesta, Tanskasta, Virosta ja Yhdysvalloista. Harjoitus on siis erittäin suuri. Mitään takeita siitä, että ydinaseita ei tuoda Ruotsin alueelle sen yhteydessä, ei ole annettu.
          Ruotsin armeijan sivustossa http://www.forsvarsmakten.se/sv/ kerrotaan, että harjoituksen tarkoituksena on vahvistaa kansallista puolustusta ja harjoitella Ruotsiin suuntautuvan hyökkäyksen torjumista. Tästä syystä harjoitukseen osallistuvat yksiköt tulevat toimimaan niiden alueiden ulkopuolellakin, jotka ovat Ruotsin armeijan varsinaisia harjoitus- ja ampumakenttiä. 
          Pysäytä Aurora 17-liike vastustaa sotaharjoitusta, ja sen protestin kolme pääkohtaa ovat nämä: (1) Aurora 17 on omiaan huonontamaan turvallisuustilannetta Itämeren piirissä, (2) se merkitsee Ruotsin jatkuvaa lähentymistä ydinaseliitto NATO:on ja (3) rauha on turvattavissa diplomatian, yhteistyön ja keskustelun keinoin. http://stoppaaurora.se/upprop 
          Pysäytä Aurora 17–liikkeen manifestissa sanotaan mm. näin: Yhteinen turvallisuus tarkoittaa – samaa otsikkoa käyttävän Olof Palmen raportin mukaan – luottamuksen rakentamista ja asevarustelun kiihdyttämisen välttämistä. Venäjään kohdistetut sanktiot ja päivittäiset väitteet siitä, että Venäjä on aggressiivinen osapuoli ja että sen johtajilla on kaikenlaisia pahoja piirteitä ja aikeita, toimivat rauhaa vastaan. Me – ja maailma – emme voita mitään sillä, että katsomme Venäjän tai minkä tahansa muun maan olevan vihollisemme. Avointa, myötämielista dialogia on pidettävä yllä, jopa diktaattorien/autoritaaristen johtajien kanssa, silloinkin kun he toimivat meitä kuohuttavalla tavalla.
          Ruotsissa on meneillään varustelukierre. Se ei voi olla vaikuttamatta pohjoismaiden ja Venäjän välisiin suhteisiin, vastakohtaisuuksien ja jännityksen kasvamiseen Itämeren piirissä. Tämän vuoksi Aurora 17-sotaharjoituksesta tulee puhua julkisesti ei vain Ruotsissa vaan kaikissa niissä maissa, joiden armeijayksiköitä on siinä mukana. Näihin maihin kuuluu mm. Suomi. 

"Si vis pacem, move animos", "Jos haluat rauhaa, vaikuta mieliin!"
 Kuvahaun tulos haulle hiroshima jpg

3/22/17

Chilessä Chilestä

Tässä kaksi Chilen kuvausta. Ensin Pinochetin aikana tehtyjen edistysaskelien suitsutusta Kauppalehden Olli Herralalta 7.8.2008 ja sitten minun juttuni niistä vaikutelmista, jotka sain, kun kävin Santiagossa 22.2. - 8.3.2017. Olen sivuuttanut perhekohtaiset asiat kuten Chilessä asuvan siskoni syntymäpäivän vieton. Oheistan myös mielenkiintoisen ruotsinkielisen artikkelin, joka käsittelee kysymystä, onko nyky-yhteiskunnilla todella varaa rikkaisiinsa. Tekstin voi lukea osoitteesta http://www.sydsvenskan.se/2014-12-11/maria-kuchen-vem-betalar-priset-for-de-rika Minusta on tärkeätä puhua näistä asioista, jotta mahdollinen, varallisuuseroihin liittyvä väkivaltainen liikehdintä ns. vakaissa demokratioissa ei tulisi yllätyksenä. Aihe, kapitalismin tulevaisuus, koskee meitä kaikkia, se on maailmanlaajuinen.
Ensiksi Olli Herrala:
"Vietin kesälomani Chilessä, joka on eteläamerikkalainen versio toimivasta kapitalismista. Niin sanottu taloudellisen vapauden indeksi antaa Chilelle korkeat pisteet, ja se on helppo huomata. Vapaa markkinatalous jyrää, mikäs sen parempaa!
           Tällainen on maa, jonka nykyisyys on rakennettu ekonomisti Milton Friedmanin opeille. Mielenkiintoista on sekin, että vihattu diktaattori Augusto Pinochet avasi ovat Friedmanille. Chilen kansa nauttii nyt eduista, joiden perusta todellakin valettiin Pinochetin diktatuurin vuosina. Chileläisille tarjottiin sosialismia ja kurjuutta 1970-luvun alussa, mutta neuvostomalli kaadettiin kovaotteisesti.
           Tätä poliittista linjaa on tietenkin hyvin, hyvin vaikea hyväksyä, koska Pinochetia pidetään ikävänä oikeistomurhaajana. Vasemmistomurhaajat kelpaavat julkisuudelle yleensä paremmin, heistähän rakennetaan suorastaan myyttejä.
           Pinochetin kehuminen on kuin kiellettyä, mutta sellaisenkin ihmeen koin Santiagossa. Palacio de los Tribunales de Justician edustalla oli mielenosoitus, jossa Salvador Allenden sosialistihallinnon kaatajaa kehuttiin sumeilematta. Tällaisia Pinochet-tarinoita ei muuten löydä Euroopan tai USA:n mediasta.
           Pääkaupunki Santiago de Chilessä on hyvinvointia, jota jopa Suomesta on vaikea löytää. Sijoittaminen on vapaata, omistusoikeudet ovat kunnossa ja lainsäädäntö toimii. Naapurimaista tuttu korruptio on Chilessä vähäistä.    
          Rakentamisessa on käynnissä buumi, joka voi kyllä päättyä itkuun. Mutta sehän on juuri sitä yrittämistä, jota sääntelykankeassa Suomessa ei aina tajuta. Suomessa jopa oikeistoministerit ovat neuvomassa ja kiusaamassa omalla riskillään toimivia yrittäjiä.
           Nobelisti (1976) Friedmanin oppeja toteutetaan Chilessä käytännössä. Maan menneisyys on toki brutaali, mutta kapitalismin ja valinnanvapauden hedelmät ovat jaossa Pinochetin kauden jäljiltä. Sosialisti Michele Bachelet istuu presidenttinä, mutta nainen ei viisaudessaan ole puuttunut vapaaseen markkinatalouteen.
Jopa sosiaaliturva on yksityistetty, ja suomalaisten viranomaisten voisi olla syytä Chilen järjestelmään.
           Chilen menestys perustuu kupariin, molybdeeniin, kalaan, paperiin, turismiin ja viiniin. Fridmanin ajatukset vapaan valinnan siunauksellisuudesta hyväksytään laajasti, koska elintaso on viime vuosina noussut. Älkää ymmärtäkö minua väärin, koska varsinkin Santiagon laitamilla köyhyys on edelleen silmiinpistävää. Ihmiset eivät kuulemani perusteella syytä kapitalismia tai kolonialismia, sillä nehän ovat vain halpoja tekosyitä.
           Presidentti Bachelet pitää toki juhlapuheita sosiaalisesta tasa-arvosta ja tuloerojen pienentämisestä, mutta käytännössä ihmisille annetaan vapaus yrittää ja vaurastua. Kun kysyin asiaa paikallisilta, vain harvoilla oli elämässään valittamista. Taloni ahkera ovimies sanoi, että rahaa riittää säästöönkin.
           Friedmanilainen matala verotus, vähäinen sääntely ja julkisen vallan minimointi ovat tuottaneet Chilessä hyviä tuloksia. Komentotaloudesta on enää vähän merkkejä, ja sen aistii yritteliäässä ilmapiirissä. Chile vetää jatkuvasti työväkeä Boliviasta, Perusta ja Paraguaysta. Turistitkin ovat löytäneet 18 miljoonan asukkaan maan; Chile houkuttelee tänä vuonna noin viisi miljoonaa turistia.
           Halvat hinnat ja kohtuullisen alhainen inflaatio ovat nekin Chilen hyviä puolia. Yritysvero on vain 17 prosenttia, ja julkinen kulutus on hallinnassa. Vaikuttaa siltä, että kansalaiset epäilevät julkisen vallan väliintuloa. Väki on siinä mielessä amerikkalaista, että viranomaisten epäileminen on kuin geneettinen ominaisuus.
           Minusta Chilen vapaan talouden menestys on hyvä muistaa näinä aikoina. USA:ssa julkisen vallan rooli on huomattavassa nousussa, eikä Barack Obaman linjasta voi seurata mitään hyvää. Milton Friedmania, Ronald Reagania ja ehkä Margaret Thatcheriakin tulee vielä ikävä."
Ja sitten minun lyhyehkö matkakuvaus.
Chilen-reissu on takana. Kävin siellä poikani Illimarin kanssa. Sisarusteni kanssa juhlimme siellä asuvaa siskoani, joka täytti 70 vuotta. Paljon tuli nähtyä ja koettua vaivaisten kahden viikon aikana. Tuli
-ihailtua sikäläisten ihmisten mahtavaa värien käyttöä sekä museoiden taiteessa että kadunvarsien graffiteissa, '
-kuunneltua Suurta Valtamerta ja sen hyökyjä Valparaisossa,
-tuskastuttua loputtoman ruuhkaisilla kaduilla, metrossa ja busseissa – en muista koskaan nähneeni yhtä paljon BMW- ja Mercedes Benz-autoja, SUV-jeeppejä ym. hienoja meniöitä kuin siellä. Päättelin tästä, että tuloerot ovat suuret Chilessä. Luin jostain, että siellä rikkain kymmenys omistaa n. 40% kaikesta varallisuudesta, mikä ei tietenkään ole maailmanennätys; -juteltua elämäniloisten ihmisten kanssa sekä enemmän tai vähemmän kurjilla kujilla ja niiden ravintolantapaisissa että siistemmissä paikoissa,
-kiivettyä kukkuloille ihailemaan savusumun eli smogin peittämää Santiagoa pyhimyspatsaiden vierestä,
-udeltua mitä mikin asia on mapudunguksi kotiapulaiselta joka taisi tuota Chilen alkuperäisväestön mapuchujen kieltä. Sain sen käsityksen, että mapuchet ovat vähän niin kuin Suomen mustalaiset entisaikaan ja osin nykyäänkin. Santiagon kaupungin pääkirjaston kilvet ja opasteet ovat kahdella kielellä, espanjaksi ja mapudunguksi ilman, että yksikään virkailija osaisi jälkimmäistä kieltä (tai edes englantia). Suomessa kirjastojen opasteita ei ole romaniksi eivätkä kirjastonhoitajat taida osata romanien kieltä (joka on jakaantunut murteisiin). Englantia Suomessa puhutaan. Jopa maan pääministerikin pärjää sillä.
-itkettyä Londres 38-museossa Santiagon keskustassa – museossa on monta huonetta, jotka ovat tyhjiä lukuun ottamatta yhtä huonekalua, metallista heteka-sänkyä ilman patjaa. Siihen johdettiin sähkö, kun ihmisiä Pinochetin valtakaudella kidutettiin. Huoneistossa kuulusteltiin, kidutettiin ja tapettiin kymmeniä, ehkä satoja ihmisiä... Eikä tämä ole ainoa muistutus siitä, minkä varassa Friedmanin ja Chicago-poikien kapitalismi elää meidän maailmassamme. Santiagossa on myös mm. Muistamisen ja ihmisoikeuksien museo, jossa em. Chilen verisen historian vaiheeseen on lisää dokumentteja. Miten se Herrala muotoilikaan:
"Milton Friedmania, Ronald Reagania ja ehkä Margaret Thatcheriakin tulee vielä ikävä."
           En unohda myöskään Pablo Nerudan lemmenpesää Valparaisossa, jossa hän rakasteli leveällä sängyllä suuren, Valtameren suuntaan avautuvan ikkunan äärellä kaiken keräämänsä pikkutavaran (krääsän) keskellä - varsinainen gubbe hänkin; runoili ihan kauniisti mm. rakkaudesta. Hän tunsi sen salat...
           Tuo oli lyhyt selostus, josta jäi pois se, että joka päivä oli hirveän kuuma, 30 - 35 astetta (lämmintä) varjossa. Oli vesipula, lukemani lehdet kertoivat siitä, Siitä kärsi 5 miljoonaa Santiagon asukasta. Meidän rikkaassa kaupunginosassamme Vitacurassa siitä ei nähnyt merkkiäkään: apulaiset ja muut työläiset ruiskuttivat surutta vettä paahteesta kärsiville nurmikoille ja pensaille. Jokin luokkaero pitää nyt sentään veden käytössäkin olla... Uh, si señor..   
Ja lopuksi kapitalistien tukistelua. USA:ssa, yhdessä maailman vaarallisimmista maista jos aseistusta pidetään mittapuuna, kirjoituksen lähdettä, Nick Hanaueria, pidetään pähkähulluna (ks. viimeinen lause):
Maria Kuchen "Vem betalar priset för de rika". Sydsvenskan 11.12.2014.
"Riskkapitalisten Nick Hanauer tillhör de 0,01 procent av USA:s invånare som idag äger elva procent av landets tillgångar. I ett öppet brev till sina ekonomiska likar skriver han: ”Visa mig ett extremt ojämlikt samhälle och jag ska visa dig en polisstat eller ett uppror. Det finns inga undantag.”
           Marknaden, hävdar Hanauer, måste regleras med stoppsignaler och hastighetsbegränsingar på samma sätt som vägnätet. Klyftan mellan underbetalda arbetare och överavlönade chefer kommer annars att spräcka både ekonomin och samhället. I dessa banor tänkte knappast SEB när de nyss dubblade vd:n Annika Falkegrens årsinkomst från 14 till 29 miljoner kronor, eller bonnierföretagen när de gav vd:n Gunilla Herlitz en månadslön på en och en halv miljon – i en krisdrabbad bransch, sägs det, men det är uppenbarligen inte kris för alla.
           Obegränsade tillgångar leder till dyra vanor. Cheferna för Svenska cellulosaaktiebloaget, SCA, far världen runt i företagets egna flygplan, både i tjänsten och när de vill ha lillsemester med hustrun eller jaga dovhjort. Beteendet handlar inte bara om att berika sig och njuta av livet. Det markerar vem som har makten. Varför gör de så där? För att de kan.
           I sin bok belyser Andrew Sayer sambandet mellan klimatkrisen och den extrema rikedomen. Vore det bara SCA-chefen som hade för vana att flyga omkring ensamma i jetplan för ett dussin personer, samtidigt som SCA vill profilera sig som ett miljömedvetet företag, då skulle miljöproblemet som de rika utgör kanske vara försumbart – men de lämnar ett större fotavtryck än så och ingen kan stoppa dem.
           Nyliberalismen innebar att de politiska makthavarna abdikerade, men de ekonomiska makthavarna idag är inte de samhällsbärande entreprenörer som nyliberalismen satte sådan lit till. ”Vi rika har felaktigt intalats, och vi har övertygat oss själva”, skriver Hanauer, ”att vi är de som huvudsakligen skapar jobb. Det är helt enkelt inte sant.”
           I det mänskliga samhällets äldsta konflikt, kampen om makt och medel, påpekar han, har de rika alltid lögnaktigt motiverat sin överordning med att det är för samhällets bästa. Förr ansågs överordningen gudagiven, idag talar man om trickle-down economics. ”Vad är detta för nonsens? Är jag verkligen en så överlägsen människa? Hör jag hemma i centrum av moralens och ekonomins universum? Gör du?”
           Svenska företagschefer skulle kunna fråga sig detsamma men det ser inte ut att hända, och i USA har Hanauer bokstavligen avfärdats som vansinnig."

Kuvahaun tulos haulle pablo neruda
Pablo Neruda (1904 - 1973)
 
Cuándo de Chile
OH Chile, largo pétalo
de mar y vino y nieve,
ay cuándo
ay cuándo y cuándo
ay cuándo
me encontraré contigo,
enrollarás tu cinta
de espuma blanca y negra en mi cintura,
desencadenaré mi poesía
sobre tu territorio.

2/3/17

Summing up 2016

First, I would like to present a little statistics. In 2016, I put 13 blogs on my blog site, and out of these blogs seven appeared as the only blog of the respective month. In November, I published four blogs, and in April two, while there is no blog of May, July, and September. The blogs were visited 7783 times; the number of "page views" (in Swedish: "sidvy") gives us this piece of information.
           As we then look at what country the visitors represented, we note that the top ten nationalities stand for 4848 or 62% of all page views. The largest group was Russian (27.6%) followed by Ukrainians (26.5%), Finns (15.3%), Swedes (14.5%), U.S.-Americans (7.1%), Frenchmen (4.6%), Germans (2.7%), Dutchmen (0,8%), Poles (0.7%) and Malaysians (0.06%). People in Asia, Australia, Middle East, Africa and Latin America are very seldom among the visitors to this blog site. So, there is work to do, if I want to reach the global niveau. Communication between visitors and me has been almost non-existent. So, this blog site has not found a larger readership as yet.
Blogs
On Feb. 24, I published a blog in Swedish. The title is in English A former pacifist and a steady pacifist. I comment on a short article on pacifism written by a journalist of the local newspaper Göteborgs Posten. The journalist has previously supported the pacifist alternative but is no longer convinced of its meaningfulness given the many conflicts raging in our world of so many armed conflicts. I suggest that in addition to various peaceful ways of resolving problems between nations such as diplomacy, we should consider non-violent resistance to see where and to what extent it is a realistic alternative to military means to solve various conflicts.
In the blog "Sanoista – osa 1" (On words – part 1), inserted on March 23, I discuss the concept of word, and in the blog "Sanoista – osa 2", inserted on April 3, I deal with the development of Finnish vocabulary. Word is a unit, whose status differs from one language to the next.There are lexical units that we call content words such as house, and lexical units that we call functional words and use in the company of content words such as in and my. Then, there are affixes that are parts of words. Finnish is a language which has a rich system of affixes. So, for instance, while in English we say in three word long phrase in my house, in Finnish, we express this phrase with one word talossani (house – talo, in – affix: ssa, my – affix: ni). I also discuss the notion of word as a mental and poetic unit. See the end of the first blog where I have put the poem Parole (Italian, "Words") written by Umberto Saba.
The blog Fryysifinska-teesejä (Theses on Finnish spoken in Sweden)1 that I published on April 6 in my blog site, focuses on the variety of the Finnish language we speak in Sweden. We may call this variety "Sweden Finnish". We are often worried about the grammar, or more specifically, features that differ from the standard Finnish. People worried about the grammar think that Sweden Finnish traits in our spoken language such as Swedish influenced pronunciation, for instance, show that the person in question does not know the Finnish language properly.
In the blog, I contend that the spoken language is our mother tongue, and not the standard language. The spoken language and its grammar are constantly changing, and even more so, when it is used in close contact with Swedish, the language of the majority. We who use Finnish in Sweden, should have a sound and realistic attitude to the languages we use, and not be too worried, let alone, afraid of the differences that emerge in our Sweden Finnish as compared with the standard Finnish.
On June 19, I put the blog Hybridiä kaikki tyynni... vai onko? ("Hybrid all together... or is it?") into the blog site. First, I discuss the semantics of the word. The straightforward description of this notion is that it is "a thing made by combining two different elements". The emphasis is on the adjective "different". We can find examples of hybrid things in biology, e.g. a mule is a hybrid offspring of a male donkey and a female horse. The word television is hybrid, since it is composed of the Greek word telos ('far' or 'operating over distance') and Latin visio ('sight'). Hybrids and the process of hybridization are very general things or phenomena, which is something I pinpoint in the blog. They stand in contrast with what we think is unblended and pure, purity being a feature that in some ideologies such as nationalism has been taken for a paragon to be sought for and maintained. The blog was published in a Finnish newspaper Kaleva.
In 2016 the Ukrainian singer Jamala won the Eurovision Song Contest with her song 1944, which dealt with the forcible deportation of the Crimean Tatars from Crimea ordered by Joseph Stalin. It is needless to retell their grim destiny here. I picked up this theme and inserted it into the blog site on August 9, because newspaper articles and social media discussed it widely and heatedly during 2016 and because I found a sober and well-informed article on this topic in the Russian newspaper Novaja Gazeta (49/May 11/2016) written by Leonid Mlehin. The title was "Не смейте скрывать, кто вы есть" (Nje smejte skryvat', kto vy jest' – Do not be afraid to tell, who you are). I made it into Krimin tataarit eivät alistuneet ("The Crimean Tatars did not give in").
On October 5, I felt it necessary to discuss the situation in the Eastern part of Ukraine, where Russia is involved in a military coup causing enormous social squalor and dangerous political tension. A translating programme helped me to put the blog in Ukrainian and in this manner to show my sympathy with Ukrainians. The title of the blog is a question, whether Russians want to have a war. Their great poet Yevgeny Yevtushenko says in his poem:"Yes, we can fight / But we do not want / Soldiers to die in combat again / On our saddened land..." I suppose the Russians do not want war but in spite of this their armed forces are involved in the armed campaign on the Ukrainian soil. 
The blog "Mitt Finland som jag minns det" (My Finland as I remember it) is a lecture I gave in an occasion that the Gothenburg city arranged for senior citizens. I put the text into the blog site on Nov. 1, 2016. In the lecture, I narrated how I grew up in Helsinki in the 50's. Then, the country was still repairing and restructuring what the three wars in 1939 – 1945 had devastated. Finns were poorer than Swedes as Finland's GNP was 60% of the Swedish GNP. Social, political and material differences were large, and politically the country was under the constant pressure of the Soviet Union.
           The age groups born in 1947 and 1948 are the biggest in the history of Finland, since around 108 000 babies were born per year. The corresponding figure for the year 2015 is 55 472. We were many children, and we had much less toys to play with than children now have. Our teachers were in some cases quite patriotic. Finland had lost two wars, but maintained its independence as a democratic country.
           I learnt from our folk school teacher that Finnishness is based on three S, namely SISU (courage, perseverance, guts), SAUNA (i.e. physical purity) and SIBELIUS (the most famous Finnish composer, a representative of the Finnish culture). I added a fourth S (in Swedish) SKOLA (school; there must be equal opportunities for every citizen to get as high quality education as possible). I concluded my lecture by telling that in Helsinki there had been a big demonstration against racism and pro multicultural society. At the end of the demonstration, people sang "Finlandia" composed by Sibelius. I followed their example, and sang the song to my audience.
In November and December, I published four articles on actual issues. Three of them were translations from Russian newspapers, and one from a British newspaper. I chose the Russian articles not only because of their themes, but also because they were – Russian. I felt that in my home country's (i.e. Swedish) media far too little was heard from Russia. I thought that there must by more than one voice telling how Russians think. Here, I follow the pithy and short guideline Audiatur et altera pars (Let the other side be heard as well ). To continue along the same line, I translated an article from the English newspaper The Guardian written by the world famous physicist Stephen Hawkins. See below.
The Russian articles were the following:2
1- An interview of Andrej Karaulov in Argumenty i Fakty 42 (Oct. 19 – 25, 2016). Title "Dajte strane 3 – 4 goda" (Give the country 3 – 4 years). Interviewer: Olga Šablinskaja.
My comment: The blog has the title "Venäjän aseteknologia takaa: Ei koskaan enää maailmansotaa" (The armaments technology of Russia will guarantee: Never again a world war!). The title connects to Karaulov's statement he makes at the end of the interview to console the interviewer for her worries concerning the arms race that the interviewer might thinks might threaten the world peace. Karaulov calms down:"To defence us we have... unique structures, fantastic technology... All this means that... you and your children will always be safe. And you are going to live in real peace and rest. And you may light candles for those who developed such armament that you can sleep calmly. And so may our whole country."
2- The article (here, in Latin orthography) "Кryм, Тrump i sankcii" (Crimea, Trump and sanctions) was published in Novoje Vremja on Nov. 25, 2016. It is written by Leonid Radzihovskij, and I inserted it into this blog site on Nov. 27, 2016. The writer says that Putin has played his cards well in Syria without giving in anything. In the U.S., the elected presi­dent Mr. Trump has adopted a positive attitude to Russia. The Russian TV maintains that Putin has won the game. It is important for him to create positive relations with the U.S., Europe etc. The parties concerned should diminish the amount of bad language. However, if the hostile image Russians may have about the intentions of the West no longer holds and crumbles, Putin will not have a picture of an enemy at his disposal. If there is no "picture of the enemy", how can he steer the public opinion any more? These are the two sides between which Putin will be bound to swing.
3- Leonid Radzihovskij's article (here, in Latin letters) in Novoje Vremja on Nov. 2, 2016 is headed as (in Latin ortho­graphy) "Vzatije Aleppo. Shto zadumal Putin" (Occupation of Aleppo. What did Putin think). The Finnish title is a direct translation from the Russian title. I inserted the Finnish translation of the article into the blog site on Nov. 30, 2016.
Radzihovskij describes the theater of war operations in Syria as an awful steaming mess, where a great number of parties are fighting for their respective causes. Kurds fight for Kurdistan. Turks fight to thwart the Kurds' plans, and even Europeans and U.S. have been fool enough to break their way there. Insofar as the IS is concerned, the writer assumes that its end is in sight. It will be driven into the cave it rose, but there will be new fanatics, since fanaticism is an ideology, and it is difficult to kill an ideology with a bullet.
           The chaotic situation in Syria is not going to clear up. The centre of the fire may move to another place, it may get less intense, but rebuilding Syria into a peaceful state as it was before the war, is an impossible task. Besides, there will be no one to enter upon that undertaking. Syria has been part of the geopolitical game of influence and sway between super­powers and even minor powers. Now that Russia and the al-Assad regime have driven the rebel group from Aleppo, Putin has flipped the U.S. on the nose, but this does not help Syria to get out of the catastrophe.
4- On 1 Dec., 2016, The Guardian published the article "This is the most dangerous time for our planet" written by the world famous physicist Stephen Hawkins. I inserted it into the blog site on 5 Dec., 2016 headed with the Finnish title "Elämme planeettamme vaarallisinta aikaa" (We are living the most dangerous time of our planet). The article is really worth reading; its basic tenet which the writer backs up with hard evidence is formulated in the head of the article "We can’t go on ignoring inequality, because we have the means to destroy our world but not to escape it". You will find the text through Google under "stephen-hawking-dangerous-time-planet-inequality" The text deserves to be discussed worldwide and translated into as many languages as possible.
1"Fryysi finska" is a sneer name of broken Finnish varieties in Sweden. It derives from the Swedish words "frys" 'freeze' and "finska" 'Finnish language'. "Frys" becomes "fryysi" in the broken variety of Finnish.
2I use the Latin ortography to make it easier for my Western readers.

12/5/16

Stephen Hawkins: Elämme planeettamme vaarallisinta aikaa

Lähde This is the most dangerous time for our planet, The Guardian 1.12.2016
Kirjoittaja: Stephen Hawkins
Suomennos: Kaarlo Voionmaa

Cambridgessa asuvana teoreettisen fysiikan tutkijana olen elänyt äärettömän etuoikeutetussa kuplassa. Cambridge on epätavallinen kaupunki, jonka keskus on yksi maailman johtavista yliopistoista. Kaupungin sisällä tieteellinen yhteisö, johon pääsin mukaan parikymmenvuotiaana, muodostaa vielä pienemmän piirin.
            Ja tuon tieteellisen yhteisön sisällä pieni joukko kansainvälisiä teoreettisen fysiikan tutkijoita, joiden kanssa olen viettänyt työelämäni, saattaisi toisinaan tuntea houkutusta pitää itseään kärkiryhmänä. Tämän lisäksi kirjojeni tuoman kuuluisuuden ja sairauteni aiheuttaman eristyneisyyden takia tunnen aivan kuin norsunluutornini kasvaisi yhä vain korkeammaksi.
           Niinpä äskeinen ilmiselvä eliittien hylkiminen sekä Amerikassa että Britanniassa on tähdätty yhtä paljon minua kuin ketä muuta kohtaan tahansa. Mitä sitten ajattelemmekin Britannian äänestäjäkunnan päätöksestä hylätä Euroopan unioni ja Donald Trumpin pääsystä Amerikan seuraavaksi presidentiksi äänestäjien avulla, kommentaattorit ovat epäilyksettä sillä kannalla, että se oli vihanpurkaus kansalta, joka tunsi, että johtajat ovat sen hylänneet. Se oli, ja jokainen tuntuu hyväksyvän tämän, teko, jolla unohdettu kansa puhui ja huomasi ääntensä hylkäävän asiantuntijoiden ja eliitin neuvot ja ohjeet kaikkialla.
           Minä en ole poikkeus sääntöön. Varoitin ennen äänestystä, että Brexit saattaisi vahingoittaa tieteellistä tutkimusta Britanniassa, että ääni eroamisen puolesta olisi askel taaksepäin, mutta valitsijakunta – tai ainakin riittävän merkittävä osa siitä – ei ottanut minua huomioon yhtään sen enempää kuin ketään poliittista johtajaa, ay-henkilöä, taiteilijaa, tiedemiestä, liikemiestä tai julkkistakaan, jotka kaikki antoivat saman huomiotta jätetyn neuvon maan muulle väestölle.
           Paljon tärkeämpää kuin noiden kahden äänestäjäkunnan valinnat, on nyt se, miten eliitit reagoivat. Olisiko meidän omasta puolestamme hylättävä äänestysten tulokset karkean populismin purkauksina, jotka eivät pystyneet ottamaan huomioon faktoja, ja yritettävä kiertää tai rajoittaa valintoja, joita ne edustavat? Väittäisin että tämä olisi hirveä virhe.
           Ne huolet, jotka vaikuttivat äänestämiseen ja jotka koskevat globalisoitumisen taloudellisia seurauksia ja kiihtyvää teknologista muutosta, ovat ilman muuta ymmärrettäviä. Tehtaiden automatisointi on jo hävittänyt perinteisen tuotannon työpaikkoja, ja tekoälyn käytön laajentuminen todennäköisesti lisää työpaikkojen häviämistä osuen keskiluokan ytimeen niin, että vain eniten hoitoa, luovuutta ja valvontaa edellyttävät työt säilyvät.
           Tämä puolestaan kiihdyttää paraikaa laajentuvaa taloudellista eriarvoisuutta kaikkialla maailmassa. Internet ja ne toimintaedellytykset, jotka se avaa, mahdollistavat sen, että hyvin pieni ryhmä yksilöitä pystyy tekemään valtavia voittoja työllistämällä vain pienen joukon ihmisiä. Tämä on väistämätöntä, se on edistystä, mutta myös sosiaalisesti tuhoisaa.
           Meidän täytyy laittaa tämä finanssiromahduksen yhteyteen, joka opetti ihmisille, että erittäin harvat finanssialalla toimivat yksilöt voivat kasvattaa voittojaanja että loput meistä allekirjoittavat heidän menestyksensä ja hyväksyvät laskun, kun heidän ahneutensa johtaa meitä harhaan. Elämme näin ollen maailmassa, jossa taloudellinen eriarvoisuus laajenee eikä vähene, jossa monet ihmiset saavat nähdä, että ei vain heidän elintasonsa vaan myös heidän kykynsä hankkia elantonsa häviää. Näin ollen ei ole mikään ihme, että he etsivät uutta jakoa, jota Trumpin ja Brexitin ilmaantuminen ehkä edustaa. 
           On myös niin, että yksi Internetin ja somen globaalisen leviämisen seuraus on se, että eriarvoisuuden räikeä luonne näkyy nyt paljon selvemmin kuin ennen. Olen kokenut mahdollisuuden käyttää viestintäteknologiaa vapauttavana ja myönteisenä asiana. Ilman sitä en olisi pystynyt työskentelemään näinä monina kuluneina vuosina.
           Mutta tuo mahdollisuus merkitsee myös sitä, että rikkaiden elämä maailman vauraimmissa osissa on tuskallisen ilmeistä kelle tahansa, olkoon vaikka kuinka köyhä, jolla on käytössään kännykkä. Ja koska nyt on enemmän ihmisiä, joilla on kännykkä, kuin niitä, joiden saatavilla on puhdasta vettä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, tämä merkitsee lyhyesti sanottuna sitä, että tuskin kukaan yhä ahtaammaksi käyvällä planeetallamme pystyy karttamaan tuota eriarvoisuutta.
         Edellä sanotun seuraukset on helppo nähdä: köyhä väki muuttaa maalta kaupunkeihin, slummeihin, toivon ajamina. Ja usein käy sitten niin, että havaitessaan, ettei Instagram nirvana ole sieltä saatavilla, he etsivät sitä meren takaa liittyen yhä suurempaan, parempaa elämää etsivien elintasomuuttajien joukkoon. Nämä muuttajat asettavat puolestaan uusia vaatimuksia niiden maiden infrastruktuurille ja talouselämälle, joihin he saapuvat heikentäen suvaitsevaisuutta ja ruokkien poliittista populismia yhä vain lisää.
           Minusta todella huolestuttava puoli tässä on se, että nyt enemmän kuin koskaan historiamme aikana lajimme täytyy tehdä yhteistyötä. Meillä on edessämme pelottavat ympäristöhaasteet: ilmastonmuutos, ruuan tuotanto, liikakansoitus, muiden eläinlajien joukkotuho, kulkutaudit, merten happamoituminen.
           Yhdessä nuo asiat muistuttavat siitä, että elämme ihmiskunnan kehityksen vaarallisimpia hetkiä. Käytössämme on teknologia, jolla voimme tuhota asumamme planeetan, mutta toistaiseksi emme ole kehittäneet kykyä paeta sitä uhkaa. Ehkä muutaman sadan vuoden kuluttua perustamme yhdyskuntia tähtien keskuuteen, mutta juuri nyt meillä on vain yksi planeetta ja meidän on toimittava yhdessä sen suojelemiseksi.
          Sen tehdäksemme meidän on murrettava muureja kansakuntien sisältä ja niiden väliltä eikä rakennettava niitä lisää. Jos päätämme tehdä niin, maailman johtajien on tunnustettava, että he ovat pettäneet ja pettävät enemmistöä. Varantojen keskittyessä enenevässä määrin harvojen käsiin, meidän on pakko oppia jakamaan niitä paljon enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu.
           Ei vain työpaikkojen vaan kokonaisten teollisuuden alojen hävitessä meidän täytyy auttaa ihmisiä kouluttautumaan uudelleen uutta maailmaa varten ja tukea heitä taloudellisesti, kun he tekevät niin. Jos yhteiskunnat ja niiden kansantalous eivät selviä nykyisen tasoisista muuttajamääristä, meidän täytyy tehdä enemmän rohkaistaksemme globaalia kehitystä, sillä se on ainoa keino, jolla miljoonat muuttajat saadaan suostutelluksi hakemaan tulevaisuutta kotimaassaan. 

Shambhalaa, paikka jossa vallitsee rauha ja hyvinvointi
Me pystymme tekemään tämän, olen äärettömän optimistinen lajini suhteen, mutta se edellyttää, että eliitit Lontoosta Harvardiin, Cambridgesta Hollywoodiin oppivat menneen vuoden läksynsä. Ja ennen muuta tietyn määrän nöyryyttä.

11/30/16

Aleppon valtaaminen. Mitä Putin oikein ajatteli?


Lähde: Novoje Vremja (Uusi Aika), 2.11.2016
Kirjoittaja: Leonid Radzihovskij 
Suomennos: Kaarlo Voionmaa
Syyrian jälleenrakentaminen rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun asti on utopistinen tehtävä. Eikä tätä tehtävää kukaan otakaan itselleen. Syyrian tilanteen selvittäminen ei ole mahdollista, koska maassa ei ole, sikäli kuin ymmärrän, yhtenäistä rintamalinjaa, ei ole yhtä Stalingradia, johon Aleppoa vertaisi. Alepon valtaaminen ei ole Stalingrad. Julkisten suhteiden näkökulmasta valtaaminen olisi erittäin tehokas asia; se tekisi suuren vaikutuksen, Putin osoittautuisi jälleen sankariksi, Hannibaliksi, Caesariksi ja Napoleoniksi yhtenä persoonana. 
          USA:n vaaleihin Aleppo ei vaikuta mitenkään. Ei miltään kannalta. Amerikkalainen valitsijakunta kerta kaikkiaan vähät välittää, parlamentaarisesti ilmaisten, Alepon kaupungista. Vaalit ovat yksinkertaisesti sirkus. Niin, gladiaattoreiden sirkus, kaunis, vaikuttava, mutta todellisuudessa mikä? 
          USA:n vaalien tulos on, kaikista esitetyistä kysymyksistä päätellen, ratkaistu etukäteen. Jotta sen muuttaisi, lähimpien kahden - kolmen päivän kuluessa on esitettävä vakuuttavan kompromettoivaa aineistoa siitä, että hän (Hilary Clinton, suomentajan huomautus) raiskasi kolmivuotiaan pojan, tappoi sitten omin käsin tämän, leikkeli ja hautasi hänet Valkoisen talon edessä olevaan nurmeen (siihen aikaan, kun presidenttinä oli Bill); tuo hauta on kaivettava auki ja ruumis näytettävä yleisölle. Silloin vaalien tuloksen voi muuttaa. Vähemmällä sitä ei voi muuttaa. Ja Aleppo ei muuta tässä yhtään mitään. Se mihin Putin sitten ryhtyy, siitä ei ole tietoa.Tapahtuuko se ennen vaaleja vai niiden jälkeen, sitä en tiedä. Mahdollisimman pian ja ennen vaaleja. USA:n sisäisen tilanteen näkökulmasta tämä ei muuta mitään.
Alepon valtaus ei ole Staliningrad
Päälle päätteeksi Amerikan seuraava hallinto astuu valtaan ensi vuoden alussa: Amerikassa on 100 päivän ylimenokausi. Tämän vuoksi aikaa on kylliksi.
          Sinänsä kukaan ei tarvitse Alepon kaupunkia. Samoin on Syyrian laita. Tämä on raakaa suhdetoimintaa. Gladiaattoreiden taistelua. Vaikuttavaa. Maailman kaikki joukkoviestimet juoksevat tämän virran mukana. Sotimisen suhteen en ole mikään sen asiantuntija, mutta päätellen siitä, mitä näen, Alepon valtaus ei lopeta sotaa Syyriassa. Sota tulee jatkumaan siellä viimeiseen syyrialaiseen saakka.
          Sisällissota, johon osallistuvat mitä aktiivisimmin kymmenet eri maat, ei yksinkertaisesti voi tästä syystä päättyä. Siellä sotivat Saudi-Arabia, Qatar, Punaisenmeren valtiot, mitä rikkaimmat maat, joilta ei puutu rahaa. Ne tukevat Bašar al-Assadin vastaista oppositiota ja tulevat tukemaan sitä, kuka Alepon sitten saakin. 
          Siellä sotivat Iran ja Hizbollahin joukot, ja ne tulevat jatkamaan sotimista, koska ne eivät sodi Assadin puolesta, joka on niille yhdentekevä, vaan Saudi-Arabiaa vastaan. Siinä kaksi osallistujaa, jotka ovat taistelleet, taistelevat ja tulevat taistelemaan.
          Siellä taistelevat kurdit, joille oman valtion, Kurdistanin, luominen on elämän ja kuoleman kysymys. Siellä taistelevat turkkilaiset, joita ei kiinnosta Syyria eikä al-Assad, vaan se, että Kurdistania ei syntyisi. Sinne ovat tyhmyyttään tunkeutuneet myös eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Kuten Putinkin vetääkseen amerikkalaisia ja eurooppalaisia nenästä. Ja niin kauan kuin tämä sekamelska höyryää Syyriassa, kuinka sota voisi loppua?
          Syyria on yksinkertaisesti sotatoimialue, jossa pelaajat tekevät selviksi omat suhteensa. Mitä tulee IS:ään, sen loppu on arveluni mukaan ennakoitavissa. Se ajetaan siihen luolaan, josta se nousi. Mutta IS:n tilalle tulee uusia fanaatikkoja. Fanatismihan on aate, ja aatetta on vaikea tappaa kuulalla.
          Syyrian kohtalo ei muutu: tulen keskus siirtyy vain toiseen paikkaan. Intensiteetti saattaa vähetä, ehdottomasti, mutta Syyrian jälleenrakentaminen rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun asti, on utopistinen tehtävä. Sen lisäksi arvelen, että siihen tehtävään ei kukaan ryhdy. Tehtävä on toisaalla: kuka ketäkin näpäyttää nenälle. Putin todella haluaa näpäyttää amerikkalaisia nenälle Alepossa. On täysin mahdollista, että hän onnistuu siinä lähiaikoina, tosin Syyriaa kohtaan se on vain erittäin huono asenne.

11/27/16

Krim, Trump ja sanktiot

Kirjoittanut: Leonid Radzihovskij, venäläinen journalisti ja publisisti. 
Lähde: Новое Время (Novoje Vremja, Uusi Aika) 25.11.2016. Suomentanut: Kaarlo Voionmaa)

Omien sanojensa mukaan Trump tulee Valkoiseen taloon, ei sananjulistajana eikä lähetyssaarnajana vaan liikemiehenä, ja sen vuoksi hänen kaikissa myönnytyksissään Venäjälle on kyse kaupanteosta ja siitä, mitä Kreml voi tarjota vastineeksi. Vaalikampanjan aikana Donald Trump ilmoitti, että hän on valmis tarkastelemaan Krimin tunnustamista Venäjään kuuluvana alueena ja sanktioiden poistamista Venäjän liittovaltion kanssa. Mutta missä määrin tämä on mahdollista? Amerikan presidentti voi tuskin omin päin muuttaa USA:n virallista kantaa niemimaan suhteen. Kongressi on hyväksynyt lain, joka kieltää Krimin Venäjään liittämisen tunnustamisen eli presidentin päätöksellä sitä ei voi muuttaa. Amerikan Kongressi ei ole Venäjän valtakunnan duuma, se ei ole kiltti laitos eikä se muuta päätöksiään, kun kelloa soitetaan Valkoisesta talosta. Toisin sanoen Kongressin kannan muuttumisesta ei voi olla puhettakaan. 
          Toinen asia on se, että itse päätös ei merkitse mitään, se on tyhjän pantti, symbolinen turha paperi. Kuka välittää USA:n kongressin päätöksestä? Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon Kongressi ei tunnustanut 50 vuoteen, mutta tämä ei estänyt amerikkalaisia pitämästä yllä kauppasuhteita Moskovan kanssa. 
          Realistisempi kysymys koskee sitä, kumoaako USA:n presidentti Venäjän vastaiset sanktiot. Sivumennen sanoen, amerikkalaisten sanktiot, jotka kohdistuvat konkreettisiin venäläisiin virkamiehiin ovat todella yhdentekevät. Ei ole kovin tärkeätä, poistetaanko ne vai ei. 2 tai 22 venäläistä virkamiestä eivät lähde Manhattanille – sinne he lähettävät omat lapsensa. Paljon tärkeämpiä sanktioita ovat sektorikohtaiset (se että estetään luottojen antaminen venäläisille yhtiöille ja näihin investoiminen). Luulen, että Trump on valmis muuttamaan tämän. Häntä ei todellakaan kiinnosta Krim eikä Ukraina, mistä hän ei ole kertaakaan edes maininnut. 
          Mutta omien sanojensa mukaan Trump ei tule Valkoiseen taloon sananjulistajana eikä lähetyssaarnaajana vaan liikemiehenä. Toisin sanoen hän kumoaa sanktiot vain tiettyjä Venäjän taholta tulevia toimia vastaan. Jos taas Venäjä ei tarjoa mitään, mitä järkeä uuden presidentin on mennä yksipuolisiin myönnytyksiin? Bisnestä ei tehdä niin. Näin on, koska kyse on kaupanteosta, siitä mitä Venäjä pystyy ehdottamaan USA:lle.
          Toiseksi, mitä Trump voi tehdä? Hän voi lopettaa kaiken sekaantumisen eurooppalaisten päätöksiin, lopettaa Euroopan poliittisen painostamisen, kuten Barak Obama teki. Ilman amerikkalaisten painostamista Eurooppa aivan varmasti kumoaa myös sanktiot. Tai ainakin heikentää niitä siinä määrin, että ne tosiasiallisesti menettävät kaiken merkityksensä. Viralliset tuomitsevat sanat jäävät aivan varmasti elämään, niitä kukaan ei rupea kumoamaan. 
          Putinille on tärkeätä, että muut maat tunnustavat Krimin Venäjään kuuluvaksi alueeksi, mutta hän ymmärtää aivan hyvin, että se ei ole mahdollista. Valtakunnallisena vaikuttajana Putinille on tärkeätä taloudellinen tilanne, sanktioiden purkaminen ja se, mitä hän tästä joutuu maksamaan. Minusta näyttää siltä, että Lännelle ei riitä se, että Venäjä purkaa voimassa olevat vastasanktionsa. Länsi haluaa tiettyjä poliittisia myönnytyksiä – jos ei Ukrainan suunnalla, niin vaikkapa Syyriassa päin. Hyvien suhteiden näkökulmasta tämäkään kysymys ei ole yksinkertainen. 
          Jokin aika sitten Putinin suosio kohosi jälleen ennennäkemättömän korkealle: hänellä on 86%:n kannatus eli yhtä suuri kuin Krimin tapahtumien aikaan. Voi kysyä, mitä on tapahtunut, minkä toisen Krimin Putin on saanut aikaan. Vastaus: venäläiset ovat vakuuttuneita siitä, että Putinin ansiota on Trumpin vaalivoitto.
          Venäjällä yleinen mielipide legitimoi jälleen Putinin, tällä kertaa Euroopan kanssa käydyn sodan moraalisena voittajana. Puuttumatta koko kiistaan, johon kuuluvat hysteerikot ja viha Länttä kohtaan, Venäjän yleinen mielipide ja myös Venäjän eliitti on tuntenut olonsa epämukavaksi tiedotuksellisessa, psykologisessa ja poliittisessa vastakkainasettelussa Lännen kanssa. 
          Mutta nyt venäläiset julkiviestimet kertovat, että Putin on pelannut kaiken uudestaan, hankkinut erittäin tärkeän moraalisen voiton antamatta askeltakaan periksi, ja Amerikassa on valittu presidentti, joka suhtautuu myönteisesti Venäjään. Tämä on Venäjän television mukaan Putinin voitto. Hän pääsi tavoitteeseensa, odotti, ratkaisi tilanteen, mikä sai aikaan uuden innostuksen aallon. 
          Tämän takia Putinille on toisaalta erittäin edullista se, että suhteet Amerikan, Euroopan jne. kanssa saataisiin kuntoon. Ja se on erittäin yksinkertaista: vähennetään keskinäisen kiroilun määrää, siinä kaikki. Todellisuudessa Venäjällä ei ole mitään eripuraa Euroopan kanssa, mikään ei erota niitä. 
          Toisaalta tämä on Putinille tietyssä määrin vaarallista. Jos kiroilu Lännen kanssa lakkaa, laskee psykologisen sodan aste, viholliskuva häviää ja murenee. Ja jos ei ole viholliskuvaa, millä hallita yleistä mielipidettä? Minkä tutin sille syöttäisi? Nämä ovat ne kaksi puolta, joiden välissä Putin joutuu keinumaan.
Lukijoiden reaktioita

Saksalainen kirjoittaja (5 tykkää tästä, 6 ei)

Kaikki Amerikan sanktiot Venäjää vastaan olivat Kongressin päättämiä, niin yksittäisiä virkamiehiä koskevat kuin konkreettisia venäläisiä yrityksiä koskevat. Sen takia Trump ei pysty mitään niistä kumoamaan. Vain se pystyy purkamaan ne, joka niistä päätti, ja se (Kongressi) ei tule purkamaan niitä. Sen takia venäläisten muka-isänmaallisten ilahtunut reaktio Trumpin valinnasta näyttää hyvin typerältä.. 

Ukrainalainen kirjoittaja (15 tykkää, 5 ei) 
Radzihovskij siirtyy enimmäkseen analyysista fantasian puolelle. Yksi asia vain puuttuu – tuoreet ideat. ”Ukrainan vaihtaminen Syyriaan” ei todellakaan ole, anteeksi vain, edes eilispäivän tuote, se ei ole tuote ylimalkaan. Kuten väite siitä, että Venäjää ei huolestuta sanktiot alempana olevalla lisäyksellä: ”Putinille on tärkeätä sanktioiden purkaminen.” No, kirsikka tässä pahentuneessa tuotteessa on ehdottomasti: ”Putin liittyi Trumpiin”. Tähän on tapana kirjoittaa ”aplodeja”. 
         Vielä amerikkalaiset eivät tiedä, minkälainen hän on, presidentti Trump. Hänen tiimiään ei ole vielä muodostettu. Vielä Trump itsekään ei ole päässyt perille kaikista uuteen työhönsä liittyvistä viisauksista. Vaan ”Putin liittyi Trumpiin”. Jos Kremlin väki näyttää idiooteilta, puhuu kuin idiootit ja tekee idioottimaisia juttuja, se on venäläisten asia. Mutta Radzihovskij ei yritä asettua ”riippumattomaksi analyytikoksi” ja toistaa Kremlin idioottmaisia fraaseja, jotka on ennalta tarkoitettu sisäiseen käyttöön yksinomaan Venäjällä. Tämä kaikki on naurettavaa.

11/17/16

Venäjän aseteknologia takaa: Ei koskaan enää maailmansotaa!

"Pyhä Venäjä" (Mihail Nesterov (1862 - 1942) vuonna 1905)
Kääntäjän johdanto:
Kyseessä on Argumenty i fakty (Argumentteja ja faktoja) -sanomalehden numerossa 42 (19 – 25 lokakuuta 2016) julkaistu Andrej Karaulovin haastattelu Dajte strane 3-4 goda! (Antakaa maalle 3 – 4 vuotta aikaa). Artikkeli on verkossa (http://www.aif.ru/ politics/russia/andrey_karaulov_dayte_strane_3-4_goda) ja sen otsikkoa hakusanana käyttäen voi kuukeloida venäjänkielisiä tekstejä, jotka liittyvät artikkeliin.  
          Andrej Karaulov, 58 vuotta, on kotimaassaan Venäjällä tunnetuksi tullut lehtimies ja televisiossa suositun Totuuden hetki -ohjelman vetäjä. Hän on siis Venäjällä käytävän julkisen keskustelun keskeisiä henkilöitä. Tässä häntä haastattelee Argumenty i fakty -lehden journalisti Olga Šablinskaja.
         Haastattelu on suomennettu siksi, että siinä käsitellään asioita, jotka koskevat vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta. Karaulov antaa niihin yhden venäläisen näkemyksen.

Haastattelu

Šablinskaja: Andrej Viktorovič, aiemmassa haastattelussamme sanoitte, että Neuvostoliiton aseteollisuus alunperin kehitti Internetin ja kännykät. Avainsana tässä on "neuvostoliitto". Onko tiedemiehillämme mitään näytettävää maailmalle nykyään?

Karaulov: Totta kai on. Ottakaamme esimerkiksi raidease, sen muunnelma. Akateemikko Fortov on kehittämässä maailman voimakkainta elektromagneettista raidetykkiä. Se ei käytä mitään räjähdysainetta. Kranaatti lähtee – hirveätä edes kuvitella – 2,5 kilometrin sekuntinopeudella. Sen kantama on – vielä hirveämpää kuvitella – 463 kilometriä. Monta kertaa pitempi kuin ruutitykkien kantama. Amerikkalaiset ovat luvanneet tehdä raidetykin 7 – 8 vuoden kuluessa ja sijoittaa sen sota-aluksiinsa. Minun on vaikea kuvitella, miten sellainen tykki laitetaan sota-alukseen, mutta meidän tutkimustyömme ei koske vain sota-aseita, ei. Raidetykki liittyy ennen muuta avaruuteen, jossa on asteroideja. Akateemikko Fortovin ja hänen kollegojensa työ suuntautuu siis rauhanomaisiin päämääriin. Olemme itse asiassa unohtaneet, että jos Tunguusiaan vuonna 1908 iskeytynyt meteoriitti olisi pudonnut 42 minuuttia aikaisemmin, Pietaria ei olisi olemassa...
Toinen esimerkki. Radioelektroninen sodankäynti. Kyseessä on yksi tehokkaimmista 21. vuosisadan aseista. Sen todisti amerikkalainen sota-alus Donald Cook, joka ilmestyi äkkiä Mustallemerelle vaarallisen lähelle aluerajamme. Sen yli lensi meidän hävittäjämme, ja radioelektronisten aseiden avulla se lamaannutti tuon erittäin modernin aluksen toiminnot. Alus "kuuroutui" ja "sokeutui" täysin. Kapteeni ohjasi Donald Cookin pois Mustaltamereltä rannekellon avulla, jossa oli suunnanosoitin. Kun alus ankkuroitui Stambulissa, puolet sen miehistöstä jätti eropyynnön.
USS Donald Cook Hudson-joella Manhattanin edustalla vuonna 2012.
"Donald Cook", huippumoderni sota-alus, kotiympäristössään
          Arvelen, että juuri radioelektronisten aseiden avulla autoimme Erdoganin lentokonetta – kyllä kyllä, me, Venäjä! – karistamaan takaa-ajajat ilmatilassa sinä yönä, kun Turkissa kukistettiin vallankaappausyritys. Kuten tiedetään, kaksi lentokonetta ajoi takaa Turkin presidentin lentokonetta, mutta ne kadottivat tämän näkyvistä. Ja eikö meidän tiedustelumme varoittanut Erdogania tekeillä olevasta vallankaappausyrityksestä muutamaa tuntia ennen sen tapahtumista?
          Meidän "Huskymme" (ven. Haski/Хаски) – uusimmat viidennen sukupolven vedenalaiset alukset – varustetaan ydinkärkiohjuksilla, joiden parissa paraikaa työskennellään Makejevin rakettikeskuksessa.1
          Raja-raketti (ven. Raketa Rubež/Ракета Рубеж) on Moskovan lämpötekniikan laitoksessa toimivan akateemikko Solomonovin erittäin huomattava luomus. Nähdäkseni se on nimittäin ase, joka jättää taakseen amerikkalaiset raketit 10 – 15 vuodeksi – tällä hetkellä olemme vakavasti puhuen heitä edellä mannertenvälisten rakettien osalta. Ja jos Solomonov annetaan aikaa vielä 2 – 3 vuotta, silloin olemme amerikkalaisten edellä lopullisesti. Se tarkoittaa, että kolmas maailmansota, joka Krimin Venäjään palauttamisen jälkeen näytti lähes väistämättömältä, on lopullisesti – ja tätä korostan, lopullisesti – estetty. Ase joka meillä on, takaa USA:n ja minkä tahansa hyökkäävän maan vääjäämättömän tappion. "Rajaa" on mahdoton tuhota sen enempää lähtöalustalla kuin avaruudessa. Ja lisäksi on niin, että avaruudessa raketti jakautuu moneen osaan. Ja jokainen niistä on kuin yksi Tšernobyl. "Raja" pystyy iskemään minkä tahansa ilmatorjuntapuolustuksen läpi. Ja muutkin koneemme toimivat niin, että amerikkalainen ilmatorjunta on niiden edessä voimaton.  
          On tärkeätä ymmärtää kaikkein keskeisin seikka: joka kolmatta puolustusteknologiaa sovelletaan siviiliteollisuudessa. 
Šablinskaja: Entä "rauhanomaiset" esimerkit?
Karaulov: Niitä on vaikka millä mitalla. Venäjällähän iloittiin tästä ihmeestä: päänsiirrosta. Kuuluisa venäläinen kirurgi Vladimir Petrovič Demihov siirsi koiran pään. Jokin aika sitten puhuin ohjelmoija Valerij Spiridonovin kanssa, joka odottaa päänsiirtoa. Spiridonov puhui ihan oikein: leikkaus, joka italialaisen lääkärin täytyy hänelle tehdä, perustuu täysin meidän koulutukseemme, Demihovin työhön.
         Vuonna 2000 kuuluisa Ernst Muldašev suoritti silmänsiirron Tamara Gorbačov-nimiselle potilaalle. Tämä vaikuttaa itsessään mahdottomalta – silmän siirtäminen!
         Ihmisen geeniperimä on professori Konstantin Skrjabinin nerokas löytö, jonka ansiosta tutkijoille on tarjoutunut mahdollisuus ohjata geneettistä informaatiota ja ihmisen elimistön prosesseja. Itse asiassa pääsemme eroon kaikista sairauksista, kun saamme tietää, mihin esi-isämme sairastuivat vielä 400 vuotta sitten. Valtava määrä sairauksiahan periytyy geneettisesti.
         Nykyään monilla maanpuolustuksen, teollisuuden, lääketieteen ym. aloilla tehdään erittäin tärkeitä keksintöjä, joilla on valtava tulevaisuus. Mutta ikävä kyllä, monista tiedemiestemme saavutuksista meillä ei yksinkertaisesti ole tietoa. Olemme laiskoja ja välinpitämättömiä. Emme yksinkertaisesti tunne sankareitamme, ja kaikki... 
         Mutta me pystymme. Eikö tilanteeseen vaikuta masentunut mieliala eikä laiskuus tai välinpitämättömyys? Monet ovat menettäneet kriisin takia työpaikkansa, palkat ovat laskeneet, hinnat nousseet. Mutta tämä vaikuttaa vain siihen, että vaikeudet yhdistävät kansaa, ja itse asiassa jokaisen on aika ottaa itseään niskasta kiinni. 
         Jos kyse on taloudesta, meillä on yltä kyllin ongelmia. Kuta enemmän kehitymme, sitä enemmän niitä ilmaantuu. Mutta tosiasia pysyy tosiasiana – sanktiot eivät ole murskanneet Venäjää, ne eivät ole tuhonneet teollisuuttamme eivätkä elektroniikkaamme. Antakaa maalle aikaa vielä 3 – 4 vuotta. Tällä hetkellä USA on meitä 15 vuotta jäljessä teknologian suhteen. He tulevat jäämään meistä jälkeen noin 100 vuotta. Tarvitsee vain käydä ammattimaisesti käsiksi kaikkeen. Siellä missä on vahva ohjaaja, siellä syntyy tulosta. Ilman vahvaa ohjaajaa, ei synny tulostakaan. 
         Niin, olen samaa mieltä, nykyään on kummallisia pysyviä määräyksiä. Mutta ei se mitään – erehdyksistä oppii. Katso kuvernöörejä – nykyään he toimivat aina vain paremmin. 
Šablinskaja: Andrej Viktorovič, miten teidät saisi taipumaan rauhanomaisempaan suuntaan, haastattelumme on aivan ilmeisesti saanut "sotaisan" luonteen. Mitä minua, tytärtäni ja kollegoitani hyödyttää se, että ohitamme Amerikan rakettien osalta? 
Karaulov: Siitä on se hyöty, että sinä elät satavuotiaaksi ja että ei tule sotia. Kun kukaan ei tule sinua pommittamaan. Kun pääsi yläpuolelle ei koskaan ilmaannu amerikkalaista ohjaajatonta lentokonetta. (Karaulov puhuu painokkaasti.) Krimin Venäjään palauttamisen jälkeen on maamme ilmatilaa loukattu neljätoista kertaa raa'asti ohjaajattomin taistelukonein, jotka ovat amerikkalaista ja israelilaista perua. Koskaan ei tule enää vedenalainen atomialus kulkemaan aluevesillämme Muurmanskin lähellä, kuten tapahtui melko äskettäin. Mistä alkaa meidän alueemme ja mistä Amerikan? Tarvitaanko mannermaajalustaa? Siinä on 30% maailman öljy-, kaasu- ja harvinaisten metallien varannoista. Puolustusta varten meillä on "Apila" (ven. Trilistnik), arktiset tukikohtamme – nämä ainutlaatuiset rakennelmat, suurenmoinen teknologia, komposiitit. Kaikki tämä merkitsee sitä, Šablinskaja, että sinä ja sinun lapsesi ovat aina turvassa. Ja sinä tulet elämään todella rauhassa ja levossa. Ja voit sytyttää kynttilät niille, jotka saivat aikaan sellaiset aseet, että sinä voit nukkua levollisesti. Ja niin voi koko maamme.